maanantai 11. syyskuuta 2017

Lettuja, pizzaa, pastavuokaa ja paimenen piirasta eli hyvät ja sitäkin helpommat jämät.

savubataattiletut


Tämä juttu julkaistaan yhteistyössä hävikkiruokafestareiden kanssa, jonne olen lupautunut kokkaamaan, koska aihe on erityisen lähellä sydäntäni; voin tehdä harrastuksellani jotain hyvää! Sillä ruokahävikkiä toivottavasti vähentävien vinkkien jakamisen lisäksi ajattelin lahjoittaa festareilta saamani palkkion hyväntekeväisyyteen (ks. jutun loppu).

Ja nyt jännittää tietty vietävästi, kun en ole koskaan ennen ollut mukana näytöskeittiössä.
Pitää varata Minions - laastareita mukaan kun leikkaan jännityksessä taatusti sormeeni.

Mutta asiaan; sitähän se keittiön arki meillä ja varmaan muillakin on, että jääkaappi on maanantaina (ja perjantaina) täynnä vähän sitä tätä ja tuota jämää. Ne pitäisi syödä pois, muttei vaan keksi mitä niistä tekisi.

Olen koittanut kääntää asian niin päin, että kun näkee jämissä mahdollisuuden, voi maanantaita keventää kummasti kun ei tarvitse singota kauppaan heti viikonlopun jälkeen. 


A post shared by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on

Esimerkiksi viime viikolla meillä syötiin lasagneksi leivottuna edellispäivän kukkakaaligratiini & lounaspastan jämä ja tänään, illalla ajattelin laittaa viikonlopulta jääneen marokkolaisen karitsapadan jämät perunamuusin alle ja paistaa koko komeuden uunissa paimenen piiraaksi. Kyllä sillä tämän perheen kerran ruokkii, kunhan ei liiottele muusin kanssa niin että ruokaa jää sitten taas yli. 

Vinkkejä meikäläisen hävikkikokkailuista voi siis tulla kuuntelemaan Teurastamolle ensi lauantaina! Luvassa meikäläisen standillä on teema "hyvät jämät!" - eli mitä tehdä tähteistä. Teen puolen tunnin aikana ainakin tuunattua Tortilla Espagnolaa, joka meillä syntyy usein aamupalaksi, toisinaan myös lounaaksi. Ja jos perunan sijaan on jäänytkin pastaa - teemme frittataa. Mun näytöskeittiössä on juuri nyt, maanantaina vielä monta vapaata paikkaa, että klik klik keitä kiinnostaa tulla kuulemaan ja kyselemään ensi lauantaina! :) Näytöskeittiöt ovat ilmaisia osallistujille, mutta niihin pitää ilmoittautua etukäteen. 

Kuten sanottua, mulle hävikkiteema on tosi läheinen aihe ja se oli itsestäänselvyys ottaa mukaan, kun keittokirjaani tehtiin: BBQ:ssa ruokaa tulee kerralla melko paljon ja siitä jää jämiä. Yksi rannalle jäänyt resepti, jonka ajattelin teemaan liittyen jakaa teille tänään, tuli tehtyä savustetun bataatin jämästä.

Lettujen kanssa tarjottava Labneh on jogurtista valuttamalla saatu tuorejuustomainen pallero, joka säilyy mukavasti jääkaapissa öljyyn säilöttynä. Mutta voit hyvin tarjota lettujen kanssa vaikka eiliset srirachajogurtin tai vaikka tsatzikin jämät jos sellaisia sattuu olemaan. Ja ellei ole, srirachajogurtti on superhelppoa ja nopeaa tehdä; sekoitat vaan turkkilaiseen jogurttiin hieman srirachaa ja suolaa. Valmis! :) Ja jos et tykkää sienistä, lettuihin voi laittaa savustettua maissia kantarellien tilalle. Hävikkiruokakeittiön keskimmäinen nimi kun on luovuus. ;) 


Savustetut bataattiletut

1 savustettu, keskikokoinen bataatti 
2,5–3 dl kantarelleja
1 kesäsipulin mukula tai pieni keltasipuli 
½ dl maitoa
2 munaa
1 dl kermaa (tai kermaviiliä tai creme fraichea) 
1 dl ruisjauhoa 
2 dl vehnäjauhoa 
1 tl leivinjauhetta 
1 tl suolaa
mustaa pippuria 
paistamiseen voita 

Labnehiin 
n. 500–600g turkkilaista jogurttia 
½ luomusitruunan kuori 
ripaus suolaa 
1–2 lemondrop-chiliä 
6 mustaa pippuria 
mautonta öljyä

Lisäksi 
1 pss ruusukaaleja (400–500g) 
luomusitruunan kuorta koristeluun 

Tee labneh vähintään edellisenä päivänä, jotta se maustuu. Laita harsoon tai kahvisuodattimilla vuorattuun siivilään jogurttia ja valuta seosta 6 tuntia tai yön yli. Kaada valunut vesi pois. 

Kumoa labneh-massa kulhoon ja mausta sitä sitruunalla, suolalla ja pippurilla makusi mukaan. 

Laita suurehkoon puhtaaseen purkkiin öljyä noin 1/3 ja muotoile kostutetuilla lusikoilla massasta palleroita tai hieman munanmuotoisia kvenellejä. Lisää öljyyn pippureita ja silputtua chiliä palleroiden väleihin. Lopuksi kaada lisää öljyä niin, että pallerot peittyvät. Jätä maustumaan jääkaappiin. 

Kaavi pehmeä bataatti kulhoon. Silppua sipuli ja revi kantarellit pienemmiksi paloiksi. Laita pannulle nokare voita ja kuullota siinä sipuleita ja kantarelleja hetki, niin että sipuli pehmenee. Laita sivuun odottamaan.

Kaada maito kulhoon bataatin sekaan ja soseuta seos. Lisää munat ja kerma. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää suola ja mustaa pippuria. Lisää lopuksi sipulit ja sienet. Tarkista maku. 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise huuhdotut ja siistityt ruusukaalit ja asettele ne pellille leikkauspinta alaspäin. Ripottele päälle hieman öljyä, suolaa ja pippuria ja paahda uunissa 15–20 minuuttia, kunnes ruusukaalien leikkauspinta alkaa karamellisoitua ja on kauniin ruskea. 

Paista taikinasta pikkulettupannulla lettusia. 

Tarjoa paahtuneiden ruusukaalien ja labnehpalleron (tai srirachajogurtin) sekä sitruunankuoriraasteen kanssa. 

------

Ja sitten se hyväntekeväisyysjuttu:

Hävikkiruokafestarit hankkivat raaka-aineet ja maksavat pienen korvauksen bloggaajille. Oman palkkioni ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen; naisten koulutuksen tukemiseen tai lapsiperheiden auttamiseen. Aika kovia vaihtareita mielessäni ovat mm. Naisten pankki, jonka kautta voi edesauttaa naisten kouluttautumista ja siten vähentää myös ilmasto-ongelmia ja  HOPE - yhdistys joka auttaa lapsia ja nuoria kotimaassa monin tavoin, myös kierrätyksen keinoin. Jos haluatte äänestää mihin rahan ohjaisin, jättäkää kommentti tähän postaukseen.  Voitte myös ehdottaa muita kuin yllämainittuja ja käyn kurkkimassa mitä te olette ajatelleet. Kerron mihin päädyin kun julkaisen ohjeen näytöskeittiön yhdestä reseptistä tapahtuman jälkeen. 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kesäloman paras pikaruokavinkki: paisteut gnocchit + juusto

paistetut gnocchit

Minttu tänkin tiesi: Kaupan tuoregnocchit kannattaa vaan nakata kuumaan voihin, pannuun ja paistaa kuohkeiksi, rapeapintaisiksi perunapalleroiksi. Vinkki oli tullut vastaan Nigella Lawsonin ohjelmassa ja jäänyt kerrasta mieleen. Ei siis keittelyitä tai muutakaan turhaa, pussi vaan auki ja gnocchit suoraan pannuun.

Tästä on kehkeytynyt oma alkukesän suosikki koska se on tosi helppo ja nopea. Ja ihan erinomaisen hyvä jämien hävitysruoka jos sekaan perkaa vaikka grillikanan rippeet tai repii pinnalle tuoremozzarellaa. Muutkin juustojämät käynee hyvin. Kana kannattaa laittaa mukaan jo paistovaiheessa jolloin siihen tulee upeanmakuisia, rapsakoita paistopintoja ja mozzarella lisätään vähän ennen kun ruoka on valmis, silloinkin osa paloista (tai palloista jos käytät pieniä mozzarellapalloja) sulaa ja paistuu vähän pannun pohjassa.

Lopuksi vaan viimeistely yrteillä. Herkkua vaikka Rosé viinin kanssa kesäiltana.

Paistetut gnoocchit (2:lle)

1 pss tuoregnoccheja
kunnon nokare voita
esim. kananjämiä perattuna maun mukaan
yrttejä
mustaa pippuria
suolaa
mozzarellaa

Laita voinokare kuumaan pannuun ja anna sulaa. Kaada perään pussillinen gnoccheja ja kntele niitä pannussa kunnes niihin tulee kauniin ruskeita pintoja. Lisää perattu grillibroilerin jämä, jatka hetki paistamista. Revi yrtit mukaan ja sekoita, mausta suolalla ja pippurilla. Jos haluat myös mozzarellaa, revi iitä palasia ja ripottele sinne tänne. anna halutessa saada vähän väriä pannusta ja tarjoa ruoka heti.



torstai 13. heinäkuuta 2017

Vierahana Kyrööllä - Kyrö Distilleryn tarina.


Ajelin lakialla yksin. Se oli oikeastaan hassua koska vanhoilla kotikonnuilla vierailu tarkoittaa yleensä perheen tai vähintään lapsenlapsen roudaamista mummulaan. Olo oli kepeä, kuin lukioikäisenä, kun ajokortin saaneena pääsikin liikkeelle yksin. Tällä kertaa taakse jäi pääkaupunkiseudun kiireinen arki.

Tontolla oli täysi työ tällaisen suhteellisen eläväisen naislauman kaitsemisessa...

Tästä minilomasta oli kiittäminen Nannaa, joka oli puuhannut meille muutamalle asiasta kiinnostuneelle bloggarille vierailun Napuen alkulähteelle, saman Kyrönjoen rannalle jossa joskus tytöntylleröisenä kävin uimassa. Vaikka oli kiire, halusin ehdottomasti lähteä. Mutta niin viimetippaan kaiken järjestäminen meni, että vasta matkalta Isoonkyröön soitin vanhemmillenikin jotta sopisko sitä paluumatkalla käydä vaikka kahvilla.



Napuen ja sitä valmistavan Kyrö distilleryn tarina on toki pohojalaiselle jo ennestään tuttu; poijjaat olivat (kuinkas muutenkaan) saunoessaan keksineet jotta mikähän siinä on, nottei Suomessa tehdä ruisviskiä? Ja mitä jos ruvettaas. Ja niin ruvettihin, vaikkei koko hommasta mitään tiedettykään. Ja kun se viski vielä muuttaa kovasti muotoaan kypsytyksen aikana, tislaamisen jälkeen vasta hommaa opettelevan maallikon oli vaikea sanoa tuleeko siitä joskus hyvää ruisviskiä vai ei. Niinpä tuoreet yrittäjät ottivat tislettään, salakuljettivat sen messuille ja maistattivat sitä viskien teon mestareilla saaden hämmentävän hyvää palautetta. Ehkäpä kaikki vaivannäkö ei siis ollutkaan turhaa, vaan suomestakin tosiaan saataisiin ihan kelvollista ruisviskiä.



Mutta sen ruisviskin saaminen myyntikuntoon ottaa oman aikansa.  Ja koska jollain siinä välissä pitää elääkin, keksittiin että tehdään odotellessa nopsemmin valmistuvaa giniviinaa, vaikkei senkään tekemisestä ollut mitään tajua. Mutta: onhan tuota tietoa maailma puolillaan - eikö mitä vaan voi oppia?  

Ja niin siinä sitten kävi, että  2015 Napue Gin voitti Gintonic - sarjan IWSC:ssä, parhaana Gin tonic - gininä. "Hyvää yritettihin, mutta priimaa pakkaa tulemahan", sanotaan pohojanmaalla ja liekö tuo sitten tarttuvaa, sillä Kyröläisten "väliprojektista" tuli maailmanmenestys.

Kyrön elämän vesi ja "seal of trust"

Tuotantokapasiteetti kävi täysillä eikä Ginin suosion magnituudiin varautumattomilla Distilleryn pojilla ollut edes tarpeeksi pulloja valtaisan kysynnän nostattaneelle Ginilleen vaan niitä hankittiin mistä saatiin; jopa näyte-erinä eri pullovalmistajilta pahimpaan hätään.

Paikallisilta pelloilta kerätty mesiangervo kuivataan ja laitetaan muiden yrttien kanssa uutosastiaan.


Yrittäjyyden ja nopeasti kehtetyn tuotannon aiheuttaman innostuksen aistii edelleen joka solullaan kun kävelee vanhan osuusmeijerin rakennuksessa. Toki, tärkeitä teemoja on nostettu esiin monin tavoin ja kehitetty. koko paikka on täynnä tarinaa: ravintolassa on lamput paikalliselta Essolta, lautaset osuusmeijerin ruokalasta ja kirpputoreilta, viskit kypsyvät vanhassa jääkellarissa, villiyrtit kerätään lähipelloilta ja lippulaivajuoma on saanut nimensä, fonttinsa ja ilmeensä vanhasta, isonvihan aikaisesta Napuen taistelusta. Tuossa taistelussa alueen koko aikuinen miesväestö menetettiin heidän jouduttuaan ylivoimaisen joukon saartamaksi, mottiin, jossa he taistelivat luovuttamatta viimeiseen mieheen asti.

Napuen taistelun muistomerkki on metsässä, aivan Distilleryn vieressä. Vaikuttava ilmestys.
Napuen fonttikin on saatu muistomerkin laatasta.

Samanlaista taisteluhenkeä oli varmasti tarvittu, kun Napuen ensimmäisiä eriä on pullotettu käsivoimin. Vaikka jotkut puristit ovatkin sitä mieltä, ettei Napue ehkä ole makuprofiililtaan täysin "oikea gini", minä pidän sekä juomasta että tarinasta sen takana. Ja jos Napue johonkin luokitella pitäisi, kyllä se minusta gininä paremmin paikkansa ansaitsee kuin selvästi enemmän Vodkamainen Kalevala Gin tai erittäin 'persoonallinen' ranskalaisten juoma G'Vine Floraison Gin, joka meillä jäi juomatta. 

Me ja sankarit ruispellossa. Kuva: Tonto, eli Toni Sivula.


Napuen ja Kyrön tarina on tarina (luovasta) hulluudesta, yrittämisestä, tietynlaisesta pohojalaasesta pieteetistä ja syvästä kunnioituksesta juuria kohtaan. Se on tarinaa sankareista ruispellossa ja ihmisistä jotka uskovat omaan asiaansa.


... Ja sitä teemaa jatkoi mukavasti illallinen, jota Juurella - ravintolan keittiömestari Joni oli tullut meille tekemään syntymäpäivänään. Arvatkaa vaan, laulettiinko me Jonille?

Meille tarjottiin kaikenlaisia herkkuja, parhaiten jäivät mieleeni vatajanrannan upea juusto, kahdella tapaa tehty possu, carpachio ja ruisrisotto, jonka päällä oli raastettua, suolattua kananmunaa.

Ja vähän melkein hävettää, etten ole vielä päässyt käymään Seinäjoen varmaan kuuluisimmassa ravintolassa. Ruoka oli rustiikkista ja hyvää; tehty lähituottajien raaka-aineista.


Illan aikana paikalle sattui myös pari muutakin seuruetta tutustumiskäynnille ja kävi sellainen onnenkantamoinen, että Miko Heinilä, yksi Kyrö Distilleryn alkuperäisistä perustajista osui paikalle sattumalta. Hän on perehtynyt paikallishistoriaan ja sai meidät lähes kyyneliin kertoessaan omaan verkkaiseen tapaansa Napuen taistelusta, Isosta vihasta ja siitä, miten Topeliuksen Koivu ja Tähti - tarinan juuret ovat todennäköisesti joen toispuolisen tilan suvun tarina joka sekin linkittyy Napuen taistelun jälkeisiin ihmiskohtaloihin.

Ja nytkin, tätä kirjoittaessa tulee ihan hiljennyttyä tarinan äärelle. Olin ihan vaikuttunut siitä, miten elämyksellinen visiitti meillä oli. Toisaalta, syntyperäisenä kurikkalaasena likkana myös hämmennyin, miten hienosti pohojalaanen tyyli oli tuotu kaikkialle. Vaikken mikään sisutusbloggaaja olekaan, arvostin. Modernia, kepeää mutta kuitenkin samaa vieraanvaraista, ja omannäköistä poljentoa kuin lapsuuteni pohojalaasissa taloissa.

Parista reissussa koetusta jutusta haluan vielä kirjoittaa erikseen jutun tai pari, mutta jos satutte käymään Pohjanmaalla tässä lomilla ettekä tiedä mitä tekisitte, niin menkääpä maakuntamatkailemaan. Hieno paikka, kiehtova tarina ja elämisen arvoinen kokemus myös lähellä asuville.

Kiitokset kutsusta Nannalle, Kyröläisille, Juurella- ravintolalle ja erityisesti Tontolle, joka isännöi visiittimme mallikelpoisesti. Oli kiva käyrä, tullahan mieluusti toistekki! ;)

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Ketsuppia, chilillä tai ilman

ketsuppi, ketchup


Päädyimme aloittelemaan lomaamme pikkumiehen kanssa saaristoon. Maanantaina meillä kävi vieraita joille tehtiin isommin BBQ:ta ja nyt jääkaapissa on nyhtöpossun jämää, BBQ-maissijämää ja tietysti papuja.



Niinpä pyöräytin possu- ja maissijämistä BBQ-makaronilaatikon joka on perheessämme yksi ehdottomia jämäruokasuosikeita BBQ-pitojen jälkeen. Se on juuri sopivan kotoisaa, helppoa ja muistuttaa ihan yllättävän vähän syöjää enää siitä alkuperäisestä setistä jossa esimerkiksi tuota eilistä nyhtöpossua tarjottiin. Savuisuus ja BBQ-mausteet hukkuvat makaronin sekaan ja taittuvat miellyttävän lempeiksi. Yksi hyväksi havaittu resepti teemasta mahtui siihen meikäläisen BBQ-kirjaankin, mutta käytännössä teen tätä improvisoiden aina siitä mitä pidoista jäi. Tällä kertaa mukaan tuli sitä maissia ja paljon yrttejä penkistä. Taittoon mennessä kirjaa jouduttiin karsimaan vielä aika merkittävällä sivumäärällä ja niinpä sieltä jäi pois mm. tämä sen BBQ-makaronilaatikon pariksi tehty chiliketsuppi. 

Minttu vinkkasi että tomaatit kannattaa raastaa, jotta niistä saa helposti sosetta. Paras idea hetkeen. Tulee ihan toisen makuisisa sooseja kun tekee kesätomaateista. 


Tänään makaronilaatikko oli jo uunissa kun tajusin ettei meillä olekaan ketsuppia; syksyllä kaikki avatut purnukat vietiin kotiin, eikä uutta ole tuotu. Ja silloin muistin, että mulla on se just tätä tilannetta varten tehty ketsuppiresepti kirjan oikolukuversiossa ja kaivoin sen esiin. Ketsupin keittäminen itse on superhelppo homma oikeasti ja reseptiä tehdessä viime kesänä ystäväni Minttu vielä vinkkasi vettä ne tomaatit voi raastaa raastinraudalla jos niitä ei jaksa blanchailla kuumassa vedessä ja kuoria. Mä rakastuin tähän ideaan heti; ihan parhautta! Tuoreista tomaateista tehty sose on niin järkkyupeaa nyt kun saa ulkona, auringossa kypsyneitä tomaatteja! 


Tänään en laittanut ketsupin mukaan chiliä lainkaan, koska I ei pahemmin piittaa poppaasta. Mutta kanelia ja sellerinsiemeniä laitoin kyllä, koska niitä oli. Mutta mausta ihmeessä ketsuppia oman mielen mukaisesti. 
Loma, meri, muksu ja makaronilaatikko. 

Ja koska I on selvästi perinyt fiilistelytaipumuksia vanhemmiltaan, ehdotti nuorimies reippaasti että "Äiti, mennään piknikille lounaalla! Otetaan ruoka mukaan tuonne merenrantaan ja syödään siellä!" Ja niin tehtiin, eikä lomapäivästä tuntunut puuttuvan yhtään mitään. 

Chiliketsuppi (esim. BBQ-makaronilaatikolle) 

1 kg kypsiä tomaatteja
1 (noin130 g) punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 (noin 220 g) iso punainen paprika 
2 rkl öljyä
1 dl punaviinietikkaa
1 ¼ dl ruokosokeria
1 ¼ tl suolaa
(1 tl sellerinsiemeniä)
¾ tl jauhettua mustapippuria myllystä
1 kanelitanko
(1 punainen chili)

Pese tomaatit, halkaise ja raasta ne raastinraudalla soseeksi. Heitä pois jäljelle jääneet kuoret.
Kuutioi punasipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Poista paprikasta kanta ja siemenkota. Paloittele paprika. Kuullota sipulit öljyssä, lisää paprikapalat. Jatka kuullottamista vielä muutama minuutti. 

Lisää viinietikka, sokeri ja suola. Keitä 5 minuuttia ja lisää mausteet sekä tomaattisose. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna sitten lämpöä. Keitä hiljalleen noin 45 minuuttia, kunnes paprikat ovat pehmentyneet. 

Soseuta ketsuppi sauvasekoittimella ja tarkista maku. Lisää suolaa ja sokeria tarvittaessa. Valuta ketsuppi puhtaaseen, kuumennettuun tölkkiin. Jäähdytä huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hiljaiselon syy ja tulevaisuuden petailua



Seisoin Träskändan kartanon pihalla reilu kuukausi sitten ja katselin kiivaasti pesänrakennuspuuhissa kuulumisiaan vaihtavia mustarastaita. Mietin, miten niiden puuhat ovat olleet samoja aikojen alusta alkaen. Minulle tämä vuosi on toistaiseksi ollut ihan uskomaton ja täynnä muutosta.

Sain BBQ-kirjan ulos kevään korvalla ja nyt päivätöissäni oli tarjoutunut hieno mahdollisuus päästä tekemään asioita nykyistä isommassa mittakaavassa. Nyt oli päätöksenteon aika ja seisoin siinä keskellä puistoa miettimässä, mitä vaikutuksia kaikella on omaan tekemiseeni ja Fyyriläisiin. Eikä tällaista mahdollisuutta voi jättää käyttämättä; kaikki meistä suhtautuvat palvelujen helppokäyttöisyyteen, järkevyyteen ja innovatiivisuuteen jokseenkin intohimoisesti.






Siksi, hyvät blogin lukijat täällä on ollut niin hiljaista. Uuden tulevaisuuden petaus on ollut aika lailla kaiken energiani vievää. Mutta nyt se on ulkona; me Fyyriläiset lähdemme mukaan Solidabikseen ja yhdessä pääsemme tekemään tosi mielenkiintoisia juttuja. Kaikki ovat tosi innoissaan sillä meiltä löytyy intoa, kokemusta ja osaamista - nyt pääsemme hyödyntämään näitä kaikkia myös uusissa projekteissa, taitavan toteutusporukan kanssa. Pressi on ulkona NYT.

Eli pahoittelut hiljaiselosta, mutta takataskussa on monta reseptiä ja mielenkiintoista juttua joita alan kirjoitella tänne kun juhannuksen jälkeen jään lomille. :) Äiti joskus sanoi, että mun elämässä kaikki tapahtuu aina yhtä aikaa. Niinpä se taitaa olla. :)


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Sisäfile grillissä


Naudan sisäfile on mielestämme parhaimmillaan kevyesti pintagrillattuna ja ohuina siivuina tarjottuna. Tämäntyyppinen sisukka asettui meille joitain vuosia sitten  Nigel Slaterin keittokirjoista pannu + uuni menetelmällä. Mutta me kun olemme tällaisia grillin äärellä leiriytyjiä, lähdimme kokeilemaan josko sen saisi aikaan grillissäkin. Ja onnistuuhan se!

File on herkullista vielä seuraavana päivänäkin, kun siivujen antaa lämmitä hetken huoneenlämpöön. Silloin ne voi tarjota salaatin kanssa, leikkelelautasella tai pastan seassa. Miksi ei tortillassakin, vaikka siinä tällainen liha menee minusta vähän "itse edestään". Tässä kuitenkin meidän niksit valmistukseen grillissä.

Ensin file tehdään "tasapaksuksi" taittamalla ohuempi häntä kylkeen ja file sidotaan kiinni. Sitten pintamausteet ja paistoon!

Sisäfile grillissä 

1 sisäfile (n. 2 kg)
n. 1,5 rkl maldonia tai muuta sormisuolaa
mustaa pippuria myllystä
1 luomusitrunan kuori

Sido sisäfile tasapaksuksi keittiönarulla. Ripottele leikkuulaudalle tai leivonpaperille suola, sitruunan raastettu kuori ja mustapippuri tasaiseksi kerrokseksi. Pyörittele file suolaseoksessa.

Lämmitä grilli siten, että siinä on sekä suora että epäsuora alue. Grillaa file suoralla tulella joka puolelta kauniin väriseksi välillä grillin kansi sulkien; n. 2-3 min per puoli. Filettä pitää kääntää ainakin neljä kertaa että saa kaikki reunat ruskistumaan tasaisesti.

Siirrä file sitten epäsuoralle tulelle (ja sulje kansi) n. 15 min kypsymään. Jos käytät sisälämpömittaria, fileen sisälämpö pitäisi olla "enemmän kuin ruumiinlämpö" eli n. 45 C astetta.

Nosta file sitten pois grillistä leikkuulaudalle vetäytymään. Anna vetäytyä ennen leikkaamista n. 15 min.

Poista naru, leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi limen, korianterin ja oliiviöljyn kanssa pääruokana.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Oi oispa Egg!

chorizolla maustettu shaksuka

"Idea lähti 2015 illalla, kun menimme kaverin kanssa Selloon, monikansallisia sämpylöitä myyvään yritykseen ja mietin miksi ihmiset maksaa tästä 10e?" Samuli aloitti puheensa Eggin Katajanokalla järjestetyssä pressissä jonne olin tullut kuulemaan tarinaa munakasravintolan takana.

On totta, mitä Samuli sanoo; pikaruokakenttä Suomessa on tosi pitkään rakentunut hyvin vakiintuneille tuotteille ja tuulettumista kaivataan. Enkä voisi olla tästä enempää samaa mieltä. Ainakin minä kaipaisin vaihtoehtoja paitsi lounaalle, myös reissun päällä ruokailuun. Pikaruokapuolella ketjuttuminen tekee tosi helposti sen, ettei ruoka enää ole tuoretta vaan se kootaan puolivalmisteista; jauhelihapihveistä, sämpylöistä ja paneroiduista joistakin jotka uppopaistetaan rasvassa. Ja eniten mua harmittaa näissä pikaruokapaikoissa se, että kun saat ahmaistua ruuan nälkäiseen kupuusi käteen jää jollain lailla pettynyt olo. Ruuasta puuttuu kaikki persoonallisuus.

Eggin munakas on kolmen munan annos, jonka päälle kootaan sesongin täytteitä. 

Mutta kun Eggissä on mukana Villiruokalähettiläs ja huippukokki Toivasen Jouni ja Satokausikalenterin Samuli, tässä pikaruokamestassa persoonaa on pistetty lautaselle. Munakkaan päällä on tekstuuria; raikasta ja kermaista, sileää ja rapeaa, tuoretta ja säilöttyä. Annos on jollain tavalla samaan aikaan kotoinen ja modernilla tavalla raikas, eikä makuakaan puutu.

Ja koska Samuli, satokausiajattelu tulee sisään keittiöön väkisinkin. Ihan hirveästi tulevaa ei haluttu paljastaa, mutta sen verran kuitenkin, että tarkoitus on tuoda listalle erikoismunakkaita kulloinkin saatavilla olevan sadon mukaan ja käyttää luovasti villiyrttejä ja -vihanneksia, sieniä ja kauden parhaita raaka-aineita. Sisään kävelevälle saattaa siis kuumimpana satoaikana olla luvasa mukavia erikoisuuksiakin. Samuli lupaa, että konseptia kehitetään eteenpäin ja että "tää ei nyt ollu tässä" :)

Jalotofun kanssa Jouni on kehittänyt yhteistyössä vegaanimunakkaan, jonka pohjassa maistuu hieman kikhernejauho ja päältä löytyvistä juureksista tulee mieleen hyvä, rustiikkinen maalaisravintola. 
Samulin ja Jounin idea ponnistaa monista hyvistä ajatuksista joista Samuli kertoo; raaka-aineena edullisen munan hiilijalanjälki on pienempi kuin riisin, kolmessa munassa on proteiinia pihvin verran ja tarkoituksena on tarjota läpinäkyvää, eettisesti tuotettua, herkullista ruokaa jonka kotimaisuusaste on vähintään 60-70%, kesällä helposti 100%. Aika hengästyttävä lista, mutta lopputulos näyttää raikkaasti uudelta, kotoisalta ja hyvällä tavalla suomalaiselta.

Maisteluannos joka tarjottiin oli ehkä kolmannes normaalista. 
Ja miltä se sitten maistui? No, sekasyöjänä tykkäsin kyllä siitä oikeasta munakkaasta vegaaniversiota enemmän. Mutta samalla on sanottava, että vegaanimunakaskin oli hyvä; siinä maistui hieman kikherne ja makuprofiili oli aavistuksen kepeämpi. Mutta jos pohja olikin kepeämpi maultaan, päällä olevat marinoidut juurekset olivat ihan älyttömän herkullisia ja toivat täyteläisyyttä hieman pähkinäisen kikherneen maun viereen. Oikein hyvä ruoka sekin.

Oikea munakas oli vaan mun suuhuni niin paljon täyteläisemmän makuinen, kuohkea, samettinen ja hyvä. Etukäteen pelkäsin vähän kalatäytteen puolesta, se kun on helposti sellainen noutopöytätahna, mutta ainakin pressipäivänä kala oli raikasta, rikkaan makuista ja erinomaisen hyvää. Kalamunakasta voi lämpimästi suositella. Possumunakas oli kuitenkin ehkä mun oma suosikki, siinä kun oli suosikkiani mallaspossua.

Eikä eggissä ole pelkkiä munakkaita. Kahdelle hengelle tilattava annos shaksuka sopii mun ajatuksiini tosi hyvin - teen usein brunssille tuon tyyppistä makkarapataa, johon kotona vielä sekoitan linssejä ja rikon päälle munia. Ehkä maustan pataani kyllä vähän rajummalla kädellä. Eggin padassa ei ollut linssejä, mutta siihen sai valita chilitofun tai chorizon ja päälle tuli haudutettu, pehmeäksi kypsennetty muna.


Kotilounaisiin verrattuna näissä on paljon monipuolisuutta jota en arkena mitenkään jaksaisi itse vääntää; annoksiin kuuluu munakkaan ja täytteiden lisäksi salaatta ja hauskaa rieskamaista leipää + herkkulevitettä. Ai niin ja kahvi. Ihan hyvä ja monipuolinen setti kympin pikaruuaksi.

Ainoa juttu mikä mua harmittaa on, että Katajanokan Egg sijaitsee aika kaukana meikäläisen reiteiltä. Ainakin kolme kertaa olen jo kaivannut "jotain oikeaa, järkevää ruokaa" kiireessä ja harmitellut että Egg on niin kaukana. Toivottavasti konsepti lentää ja Samuli voi avata toisenkin ja useammankin ravintolan tulevaisuudessa. Mun puolesta yksi voisi sijaita jotenkin kätevästi meitä kehäteiden välissä asujia ajatellen, esimeriksi Vantaan Jumbossa, Kauniaisissa tai Leppävaaran hoodeilla minne auto usein tulee parkkeerattua lounasaikaan.

Joka tapauksessa uusi, omannäköinen kiva idea joka kyllä kannattaa käydä kokeilemassa kun keskustassa pyörii. Annoksen saa myös mukaan, mikä on kätevä paitsi työpöytäruokailijoille, myös niille jotka haluavat napata ruokansa ja istua piknikille merenrantaan.

Tiedotustilaisuuden maisteltavat tarjosi Egg.