torstai 19. maaliskuuta 2009

Euron kanaa - eli kanaa kolmella paprikalla ja gremolataa

kolmen paprikan kanaa
HUOM! RUOKAHAASTE! :)




Ruokahaasteen ilmoittautumisajan viimeinen viikko on käynnissä! Vielä ehdit siis mukaan kisaamaan! :) Ota riski ja hyppää mukaan sattuman kelkkaan. :)



En koskaan osta marinoitua kanaa, koska se on valmiin marinadinsa vuoksi minusta epäilyttävää. Paitsi nyt. Ja vielä suikaleita, niitäkään en osta koskaan. Mitä vähemmän kana on prosessoitu sen parempi minusta. Tietty mielellään ostan kanan tapettuna, kynittynä ja pilkottuna sopiviin ruumiinosiin. Marinoinnin hoidan yleensä aina itse. Mutta kun ne maksoivat 1e/800g niin pakko oli tarttua vaikka marinadi olisi kuinka teollista tahansa. Kokeiltava on, josko niistä jotain tulee.

Kaupassa oli muuten hassu välikohtaus kun näitä kanapaketteja oli laatikkokaupalla kahdessakin kohtaa lihapuolta. Vieressä suuri plakaati että 1 paketti on 1 euro. Joku vanhempi mies oli päätynyt kysymään joltain nuorelta rouvalta kanojen hinnasta eikä mitenkään tahtonut uskoa että kana on niin halpaa. Hän oli juuttunut ajatukseen että lehdessä oli lukenut kanan hinnaksi jotain muuta. Jossain vaiheessa nuoren rouvan kasvoilta alkoi heijastua ahdistus ja pakokauhu - miten tilanteesta pääsee ulos? 

Jäin miettimään miten tällaisissa suurissa kaupungiessa ihmisten on helpompaa pelätä toisiaan kun ei yhtään tiedä, millaisesta ihmisestä on kyse. Vähän tuli sääli tätä miestä, mutta rehellisesti sanottuna en minäkään olisi halunnut jäädä siihen kinaaman hänen kanssaan siitä, onko mainostaulu vai lehtimainos oikeassa kanan hinnasta. Ei vaan ole keinoa erottaa sitä harmitonta "kylähullua" jota voi opastaa ystävällisesti - eikä siihen kasvottomassa marketissa ole sosiaalista velvoitettakaan. Luulen, että pienemmissä yhteisöissä ne "kylähullutkin" voivat luottaa siihen, että jotenkin asiat aina järjestyvät tuttujen ihmisten kesken. Ihmisillä ei ole niin kiire. Vai onko se vain muistojen kultaama kuva lapsuudesta jossa kaikki oli aurinkoista, kiireetöntä ja turvallista? Vaikka pienissä yhteisöissä joutuukin tekemään kompromisseja ja pyytämään ja antamaan anteeksi enemmän - onko sellainen ympäristö silti kasvattavampi meille ihmisinä? Vai synnyttääkö pieni yhteisö vain pelkoa kaikkea vierasta ja epätavallista kohtaan? ... Ja kumpi on pienempi yhteisö; kylä vai omaan asuntoonsa pesiytynyt perhe? Menipä syvälliseksi, joten ennenkuin mulle käy kuin Joukahaiselle palataan siihen euron kanaan. 




Oikeasti idea tähän lähti Jamie Oliverin kokkishowsta jota katselin nauhalta (tai kovalevyltä - miten se nykyisin kuuluu sanoa) yksi päivä. Jamie teki siinä possun lapaa laittamalla sekaan paprikaa niin tuoreena, jauheena kuin paahdettunakin. En löytänyt kaupasta sopivaa lavan palaa, mutta se halpa teollisuuskana jäi kyytiin. Ajattelin, että tästä saa ainakin tulisen, paprikaisen kanapadan/-soosin jos ei muuta. Katsotaan miten käy. :)



Pata sopii syötäväksi joko sellaisenaan tai sitten jos haluaa tarjota siitä vaikka pienelle armeijalle tai illanistujaisissa niin se käy oikein sopivasti tortillalettujen kanssa kuten myös riisille mätkäistynä. Vaikka siinä on chiliä, se ei ole polttavaa. Lisäksi pinnalle tehty gremolatan sukulainen viilentää hyvin ruokaa. Me söimme tästä kolmesti ja joka kerta ruoka vaan oli ihan yhtä hyvää. Etenkin raksu oli tähän tosi ihastunut. Itsekin olen sitä mieltä, että habaneron maku on loistava. koska se on kuitenkin tosi tulinen, määrien kanssa pitää olla varovainen. Mutta tässä ihan takuuvarma teollisuuskanan tappaja.


Kanaa kolmella paprikalla (ainakin 6:lle)

800g kanasuikaletta
400g liotettuja ja keitettyjä papuja (keitä ja mausta sitten savusuolalla)
1 prk tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja(400g)
1 prk, 140g tomaattipyrettä (tai kaksi pientä purkkia)
3 paprikaa
1 purkki paahdettuja paprikoita (Lidlin purkki oli 650g)
3 valkosipulin kynttä
130g oliiveita
3/4 habaneroa
1 mieto chili
3 rkl paprikajauhetta
3 kynttä valkosipulia
1 tl chilijauhetta
1 tl savusuolaa (pataan)
paljon öljyä paistamiseen



Liota kuivattuja papuja ainakin yön yli runsaassa vedessä tai osta purkkipapuja joita ei tarvitse liottaa. Minä laitoin sekä mustia että vaaleita, mikä värjäsi vaaleat hieman liottelun aikana. Mittasin kyllä että papuja oli se 400g, mutta voi niitä laittaa vähän enemmän tai vähemmänkin, ei se niin nokon nuukaa ole. Keitin pavut savusuolalla maustetussa vedessä n. 45 min, mutta ne kannattaisi ensin keittää ja lisätä suola vasta kypsiin papuihin. Voihan nuo keittää ilman savusuolaakin ja lorauttaa sitten vaikka pataan hieman liquid smokea jos tykkää.



Suikaloi paprika ohuiksi siivuiksi, en jaksanut suikaloida mitenkään tosi ohuiksi, mutta rakenteesta tulee vielä kivampi kun pistät ihan ohuiksi siipaleiksi. Sitten paista suikaleet öljyssä paprikamausteen kanssa. Kaada paistetut suikaleet pataan.

Sitten muistin, miksi en pidä marinoiduista kanasuikaleista (jos unohdetaan se teollinen marinadi ja suikaleet) - ne tarttuvat pannuun kun niitä yrittää ruskistaa. Voi kamala, laitoin paljon öljyä mutta silti marinadi tarttui pannuun kuin liima. Lisäsin vielä vähän öljyä ja taistelin suikaleet ruskeiksi. Kun paistaminen oli n. puolivälissä kaadoin sekaan habaneroa, chilijauhetta ja chilin palasia. Tein muuten juuri niinkuin purkissa sanottiin, annoin kanojen lämmitä huoneen lämpöön ja sitten paistoin pienissä erissä. Jokaiseen pannulliseen ripottelin osan noista em. mausteista.



Sitten kanat pataan ja loput aineet perään. Oliiveista poistin kivet. Ne muuten lähtivät ihan hyvin kun vaan puristaa oliivia etusormen ja peukalon välissä. Kovin kauniita eivät ole, mutta kivettömiä! :)

Sekoita kaikki aineet keskenään kunnolla ja laita pata 180 asteiseen uuniin hautumaan n. 2-2,5h. Tuo aika voi olla pidempikin jos käytte vaikka ulkoilemassa ja jätätte ruuan uuniin. Jos niin teette, kannattaa pataan laittaa kansi ja lämpöä laskea jonnekkin 165 tms. Mutta me pidimme uunissa sen n. 2h ja hyvää oli.

Pinnalle "gremolata"
1 prk ranskankermaa
1 sitruunan kuori
0.5 dl lehtiperisljasilppua

Jamie sekoitti kaikki nuo gremolatan ainekset ja mätkäisi sitä ison knöölin ruuan päälle ja valeli hieman liemellä. Loput gremolatasta laitetaan kulhoon tarjolle.

Kananpalat olivat juuri sopivan kokoisia tuohon mössöön ja tulisuuttakin oli. Papuja ja habaneroa ei ollut alkuperäisessä ohjeessa, mutta eipä siinä ollut kanaakaan ;) Ilmeisesti tuo mun ostama habanero oli sieltä scovillen matalammasta päästä (n. 100 000 tms) koska olisi kyllä voinut laittaa tuon yhden kokonaisenkin habaneron. Ruoka oli oikein hyvän makuista muttei sillä tavalla tulista kun kuvittelin etukäteen. Pitkä hauduttelu myös syö chilien tulisuutta. Hyvää arkiruokaa - valmismarinadista huolimatta :)

9 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Olipa halpaa kanaa!!!
Suomessa tein pojalle usein kanapataa, myös paprikoiden kanssa,ja tykkäsi kovasti.

marke kirjoitti...

Minä lähden metsästämään tuollaista kanaa myös.... tahtoisi kokeilla tuota pataa....;)

Lindo kirjoitti...

Habanerosta sen verran, että itse sitä kasvatellessa (ja kaikkeen mahdolliseen sapuskaan tunkiessa) olen pannut merkille, että se sopii parhaiten tuollaisiin hieman pidempään hauduteltaviin ruokiin. Tällöin sen kirpakan hyökkäävä polte mietonee mukavaksi lämmöksi. Nopeasti kypsennettävissä ruoissa haba voi oikeastaan pilata koko sapuskan maun, koska sen polte on niin voimakasta ja päällekäyvää.

Kuulostaa kyllä hyvältä tuo ohjeesi, täytyypä pistää kokeiluun. :)

katri kirjoitti...

näyttää ja kuulostaa hyvältä! kana ei kuulu ruokavaliooni, mutta luulisin että pavut kolmella paprikalla toimisivat myös, etenkin jos keittää lisukkeeksi riisiä tms. voisi laittaa monenlaisia papuja! ja tuota gremolataa pitää kokeilla myös. :)

Nelle kirjoitti...

yaelian: tuli kyllä hyvää juu :) Tosi täyteläinen maku kun oli niin paljon paprikaa eri tavoin.

marke: luulen että onnistuu ihan yhtä lailla marinoimattomastakin kanasta tuohon tulee niin paljon muitakin makuja:)

Lindo: joo, tuossa haudutellessa se habanero tosiaan pehmeni ihanasti. Tein joskus semmoista tortillatäytettä johon laitoin puolet habanerosta - vaikka ruokaa oli ainakin 10:lle potku tuli selvästi esiin.

katri: jos et käytä kanaa, sun kannattaa ehkä laittaa tähän niitä suuria valkoisia papuja tomaattikastikkeessa (härkäpapuja?), niistä tulee hyvä rakenne kanan korvaajaksi!

katri kirjoitti...

joo, ajattelinkin että vahapavut olisi hyviä! tein niistä jonkin aikaa sitten tomaattista paistosta, ja siihen tuli tosi kiva rakenne. :)

Nelle kirjoitti...

ai vahapapujakos ne okin, oon aina vähän funtsannut että mitä ne isot pavut nyt oikein on. Hyviä ovat kumminkin ja monesti olen niitä ostanut ja liotellut itsekin... :)

katri kirjoitti...

ostin itse noita punnitse & säästä -liikkeestä, siellä olivat nimellä vahapapu.. tein vähän tutkimusta ja kävi ilmi, että se on englanniksi wax bean, lima bean tai butter bean. eli käsittääkseni yleisimmin käytetty suuri papu. määkin teen aina liottamalla ja keittämällä, ahdistaa jotenkin ne tölkissä olevat. :D

multa valitettavasti jäi nyt sitten mainio ruokahaasteesi välistä, vaikka ehdin jo aikaisemmin innostua.. on ollut muutenkin niin sangen vaihtelevaista tämä kiinnostus koko ruoanlaittoa kohtaan että harkitsinkin jo bloggauksen jättämistä vallan, mutta nyt joku inspiraation tapainen on taas alkanut nakertaa varpaasta..

Nelle kirjoitti...

katri, kyllä se katos kun kevät tulee ja valoa lisää. Mullakin oli tuossa jossain välissä vähän keittiölamaannusta havaittavissa, mutta nyt taas vähän enempi kun tulee aurinkoista ja jotenkin kuin herää tähän elämään taas:)