lauantai 22. elokuuta 2009

Kesämuisteloita, tällä kertaa Farmors café

Farmor's cafen britatorttu

Mökillä on ilmassa jo vähän syksyistä tuoksua. Sieniä alkaa hiipiä maasta ja yöllä voi ihastella tähtitaivasta. On ihanaa pysätyä vähäsen. Ollut niin tajuton kiire ja loman unirytmistä palaaminen arkeen on ollut jotenkin hidasta. Nyt hyvin nukutun yön jälkeen heräsin mukavan pirteänä, levänneenä ja jopa suhteellisen aikaisin.

Ajattelinpa siis, että nyt lienee oivallinen hetki muistella kesän Farmors Cafe - retkeä saaristossa. Kyseinen kahvila on auki elokuun loppuun (ja syyskuun viikonloppuisin), että vielä ehtii jos saaristossa liikuskelette vaikka rapujuhlia viettämässä.


Kahvilassa parasta ovat ihanat kakut ja romanttinen miljöö. Kahvila ei ole varsinaisesti halpa ja koska töissä on varmastikin kesäapulaisia, kiireisinä päivinä vaihtorahojen kanssa on saanut selvitellä kerran jos toisenkin. Kannattaa siis maksaa kortilla, jos mahdollista.

Silti teemme sinne joka kesä ainakin yhden toivioretken ja joka kerralla se on ihan ihanaa. Ensi vuonna taas.



Kai siihen liittyy sekin, että kun kokkaa ja tiskaa perheelle ja vieraille mökillä joka päivä ja vaikka siitä nauttisi, on ihanaa, jos joku tekee sen joskus sinun puolestasi. Farmors caféssa voi tulla juomaan aamukahvin, siirtyä siitä lounasruokaan ja pitkän lounaan päätteksi vielä nautiskella kakkupalat ja kuohuviinit. Ei pöydän kattamista, tiskiä, ei miettimistä mitä ruuaksi. Lomakokin vapaapäivä, siis.

You haz The Holy Handgranate?

Lisäksi jos on muksuja matkassa, he löytävät kahvilan pelikentiltä pallon ja toisia kesälaitumella olevia lapsukaisia. Voivatpa nuo ihmetellä myöskin kaneja, joita kahvilan pihanperällä löytyy yksi pupulandiallinen. Joskus paikalla on ollut myös lampaita.


Ja näinhän juuri me teimme. Lounas alkaa klo 11 ja ensimmäinen lautta on Högsårassa n. klo 12, joten suuntasimme paikalle jo ennen ensimmäistä lauttaa, että voimme vallata mieleisemme pöydän. Kahvilaan oli rakennettu uusi terassi sitten viimekäynnin jälkeen, mikä on tosi iloinen asia. Nyt pöytiä oli jokseenkin riittävästi.


Sitten otimme kahvit. Kuinka hyvälle suuri kupullinen Cappuchinoa voi maistua muutaman viikon mökkikahvittelun jälkeen. Voin kertoa että aika ihanalle.

Kaikki vesien äärellä liikkuneet varmaan tietävät aurinkorasvan tarpeellisuuden, joten jos päädytte kahville ja pitkälle lonaalle Högsåraan, muistakaa myös aurinkorasva. Tämä nimittäin on melkein koko päivän projekti.

Lounaan haimme tarjoilun avauduttua, joten vältimme jonot jotka muodostuivat heti 12 jälkeen. Tarjolla oli hyvin saaristolaiseen tyyliin kalakeittoa, saaristolaisleipää ja runsasta lisäkesalaattia, jonka sai pieneen lisähintaan.

Salaattia sai ottaa itse, joten jokainen voi joko vältellä tai haalia oliiveita. :) Vaikka olimme tulleet niin ajoissa, kalakeitto loppui silti kesken ja A söi sitten salaattinsa ensin - keitto saapui kun uusi kattilallinen saatiin valmiiksi.

Kakkuja saatiinkin sitten jonottaa, mutta niitä riitti. Eikä se niin kamalaa ollut, itse asiassa pinkaisin kakkujonosta vielä hakemaan kameran, kun huomasin naiset keittiössä kakkuja tekemässä. Pöytä oli täynnä kakkuvuokia, joita naiset sitten laittoivat uuniin. Mmm... Ihana tuoksu. :)

Naisia keittiössä, ikuistettu hetki vuodelta 2009

Tarjolla oli kaikenlaisia torttuja. Minä otin marenkista mansikkatorttua ja toiseksi kakkupalaksi otimme porkanakakkua, joka on V:n kestosuosikki. Lisäksi pari suklaapatukkaa ja vähän kuohuviniä. Kaksi kakkupalaa rittivät hyvin kolmelle, kakkuja kun voi ottaa itse, palat tahtovat olla melko suuria :)


Mansikkakaussa oli pohjana britatorttu. Tortussa oli vain selvästi tehty marenki kaksin-tai kolminkertaisena ja jätetty torttu avoimeksi. Juttelin muuten äitini kanssa tuossa puhelimessa ja sanoin, että minulle ainoa oikea versio britatortusta on sellainen, jossa täytteeseen on laitettu marjakimaraa: mustia viinimarjoja, mustikoita ja mansikoita.

Ensimmäisen kerran kun söin britatorttua, se oli täytetty juuri näin - oli elokuun loppu joskus vuonna 91 tai 92 ja lukion luokanvalvojanamme toiminut biologianopettajamme Leena kutsui meidät kotiinsa syyskauden aloituskahville. Silloin sain maistaa ensimmäistä kertaa britatorttua ja se oli mielestäni parasta kakkua, mitä olin kuunaan maistanut.

Että jos Leena jostain syystä lukisit tätä, kiitos vielä. Minusta tuli britatorttufani kerralla. Sen sisällä oli kermavaahtoa ja tuoreita, makeita mutta kirpeitä mustiaviinimarjoja, kesän viimeisiä mansikoita ja mustikoita hieman rikottuna haarukalla ja sokeroituna.

Nyt on marjojen aika, käyttäkää hyväksenne. Kenties joku nuori kakku-uhri muistaa teidän torttunne vielä melkein 20 vuoden päästä :)


Porkkanakakku oli aika perinteinen, mutta erittäin hyvä. Päällä oli tuorejuustoa notkistettuna jollain makua pehmentävällä - kermavaahdolla vai mascarponella? En tiedä, mutta maistui ihanalle.




Syötyämme kaiken ruuan ja todettuamme, ettei enempää mene masuun, vaapuimme vatsa täynnä kohti satamaa. Hiekka suhisi kenkien alla ja kaikkialla tuoksui kukkasille. Samaan tapaan kuin mummolassa joskus lapsena.

6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kiva postaus! Tekisi heti mieli mennä Farmorin kahvilaan...

Katriina kirjoitti...

Ihana postaus minunkin mielestäni. On kiva käydä sellaisessa paikassa, jota ylläpidetään rakkaudella ja jossa ruoastakin huomaa sen. Siitä maksaa mielellään pyydetyn hinnan, kun on usein saanut pettyä tusinalaatuun.

Oli muuten ihanat käsintehdyt kahvikupitkin tuossa kahvilassa.

Merituuli kirjoitti...

aivan ihanan oloinen paikka! jotenkin kirjoituksestasi ja kuvistasi paistaa läpi aurinko, kiireettömyys ja herkuttelu...kesä!

käytän nykyään siis omaa nimeäni, ehkä huomasitkin :)

Nelle kirjoitti...

Yaelian: Sulla on sinne vähän matkaa, mutta ehkä jonain kesänä, jonain vuonna:)

Katriina: tuolla ravintolassa on myös jonkinlainen pieni lista, jolta voi lounaan lisäksi tilata erilaisia lämpimiä leipiä ja muuta pikkusyötävää. Onpa siellä myös grillikatos, jonka ympärillä kasvaa salkoruusuja, yrttejä ja chilejä. Viime kesänä paikalla hääräili jonkin sortin grillimestarikin. Nyt taisimme olla paikalla niin aikaisin, ettei grilli ollut vielä ehtinyt kuumentua.

Paikka on kyllä kokonaisuutena ihan ihana elämys. Aikaa vaan pitää olla. Parasta ruokapuolella ovat minusta kakut ja päivän lounas.

Merituuli, kuvia olisi ollut vielä kasapäin lisää. Pieniä lapsia vaten paikalla löytyy myös hiekkalaatikko, liukumäki ja etenkin poikia kiinnostava ihka oikea paloauto :) Että nähtävää varmaan riittää myös näiden kuvien ulkopuolelta. :)

Bongasin nimenmuutoksen kun tein blogikierrosta tuossa yhtenä päivänä :)Varmaan tuntuu ihan mukavalle, etenkin jos ei blogissa aiemmin käyttämäsi nimi ole mikään vakiintunut lempinimi.:)

Rauna kirjoitti...

Farmors café on niiiin suloinen paikka. Olen käynyt siellä kahtena juhannuksena ja mieli tekisi poiketa siellä taas pian. Kiitos herkullisen kesäisistä tuokiokuvista. :)

Nelle kirjoitti...

Rauna: meille se on sellainen lomapaikka - viikonloppuisin ei oikein jaksa eikä ehdikään lähteä veneilemään sinne - tai ehkä ehtisi jos ei olisi aina muka niin paljon kunnostusta ja puuhaa mökillä:)

Mutta varmasti aivan ihana paikka näin syksymmälläkin.. :)