torstai 20. elokuuta 2009

Laventeli-hunajakakku V:n synttäreille

hunajakakku
Koko viikon olen herkutellut ajatuksella tästä reseptistä. On vain ollut liian kiire. Tässä se tulee.

meekook täytettynä

Oikeasti kuvittelen, että uudet reseptit varmaan syntyvät juuri niin: Jotain tarvittua ei ole ja silti on keksittävä jotain kokattavaa/leivottavaa. Ainakin minuun tämä päti viime viikonloppuna, vaikka en reseptiä kokonaan itse keksinytkään. Katselin jo jonkin aikaa sitten Decapitated - blogin meekook -reseptiä kovin uteliaana. Kyseessä on hunajakku kerroksilla. En ole koskaan tehnyt mitään tuon tapaista ja ajattelin sitten kokeilla reseptiä ja soveltaa sitä hieman oman mieleni mukaan. Tietysti juuri silloin, kun on tulossa vieraita - osaako joku kertoa missä se mun itsesuojeluvaisto piileksii?

laventelia
Meillä ei olla ihan hurjan ihastuneita todella makeisiin leivonnaisiin. Leivoin tuossa taannoin yhtä sitruunatorttua, jonka löydätte täältä kunhan vaan ehdin sen naputella. Idea tuntui silloin hyvältä, mutta sokeria oli minun makuuni ihan liikaa. Niinpä tämänkin reseptin hunajan ja sokerin määrä hieman arvelutti, mutta lopputulos ei ollut liian makeaa.

Mieleeni muistui, että penkissäni kasvaa laventelia. Laventelilla makua voisi ehkä hieman kehittää. Jos vähennän täytteessä olevaa sokerin määrää kuvittelisin, että tästä tulee meidän joukonkin suuhun sopiva kokonaisuus. Sitäpaitsi tavallinen sokerikakkupohja tuntui vähän tylsältä idealta kun täytteeseen ei ollut laittaa mitään tuoretta ja ihanaa. Lisäilin alkuperäisen reseptin määriä kolmanneksella, koska minulla oli mökillä vain isompi(>20 cm - d) irtopohjavuoka, jolla leikellä taikinarinkuloita.



Aikaisemmin kesällä olimme käväisseet Rosalan herkkupuodissa ja käteeni sieltä jäi purkillinen mustikkahilloa punssilla. Ajattelin, että se sopisi kakkuun makeudeksi ja kävisi vielä laventelin kanssa yhteen. Yhdistelmä oli maltillisin kielikuvin ilmaistuna erittäin onnistunut. Täytyy nyt kehua, että hillo oli todella loistavaa. Niinpä kun mietitte mitä niistä metsästä kotiin raahaamistanne valtavista määristä mustikkaa voisi tehdä, suosittelen kävelemään Alkoon, hakemaan pullon arrakkipunssia ja tekemään mustikkahilloa. Toimii.


Seuraavalla kerralla kun teen tätä kakkua harkitsen kyllä laventelinkukkien lisäämistä vielä kokoamisvaiheessa ja osan hillon korvaamista ihan tuoreilla mustikoilla. Näin laventeli voisi nousta mausta vielä enemmän esiin. Tämäkin oli ihan jumalaisen hyvää ja minä kyllä maistoin laventelin täytteestä, mutta olisi se ehkä enemmänkin voinut maistua. Nyt kakku ehti seistä minulla n. 6-7h ennen tarjoilua ja se riitti pehmittämään kerroksia mukavasti. Tosin ne, jotka söivät kakusta jääneen pienen palasen seuraavana päivänä kehuivat kakun parantuneen vielä yön yli. Tätä ohjetta kuulemma odotetaan :)



Ensin leivotaan kakkupohjat. Kieltämättä vähän epäilytti, kun ohjeessa käskettiin kuumentaa hunaja ja sokeri. Mitä siitä voi syntyä, kun kananmunaa sekoitetaan kuumaan sokeriin. Hämmentävää kyllä, ihan hyvä ja kuohkea kakkutaikina. Maustumishuomioita tulkiten - kakku siis kannattanee tehdä edellisenä päivänä ja tarjoilla seuraavana.

mustikkatäytteinen laventeli-hunajakakku
Ihan söpö sellaisenaankin.


Laventeli-hunajakakku punssisella mustikkahillolla (n. 8-10:lle)

4 munaa
3,3 dl sokeria
4 rkl juoksevaa hunajaa
1,3 tl soodaa
2 oksaa laventelin kukkia
8 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen

2-3 oksaa laventelia
1 dl kermaa
3 dl kermaa vaahtona
225g mascarponea
2 prk /200g Creme fraichea
350g mustikka-punssihilloa
2-3 tl juoksevaa hunajaa
1 maustemitta vaniljaa
reilu 1 dl mustikoita (pakaste) olisi voinut käyttää 2 dl tuoreitakin jos olisi ollut
kostutukseen n. 1 dl omenamehua (olisin käyttänyt punssivettä, muttei ollut punssia)


Kiehauta lavetelit kermassa (n. 2-3 min) ja nosta kattila jäähtymään. Vatkaa munat kovaksi vaahdoksi. Kuumenna siirappi ja sokeri (myös) laventelin oksien kanssa kattilassa melkein kiehuvaksi. Totta puhuakseni minulla sokeri ja hunaja kiehuivat laventelien kanssa pienen tovin ja sitten suljin levyn ja poistin laventelin oksat. Hunaja saa sokerin oikeasti kiehumaan, eikä sokeri sula ihan polttavan kuumaksi.

Lisäsin kuumaan sokeriseokseen osan kananmunavaahdosta ja sekoitin vimmatusti. Hämmästyksekseni kananmuna ei muutttunut kokkeliksi tai muutakaan. Sitten lisäsin voimakkaasti vatkaimella vatkaten kuuman kananmuna-sokeriseoksen loppuihin kananmuniin, koska kananmunavaahto oli isommassa kipossa, eikä kaikki mahtunut kattilaan muutenkaan.

Sen jälkeen lisäsin soodan ja sekoitin uudelleen. Seoksessa oli edelleen kuohkea yleistuntuma.


Jäin kyllä miettimään, miksi soodaa ei sekoitettu jauhoihin?

Sitten sekoita jauhot pienissä erissä taikinaan ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Jäähdytä taikina.


Täsä vaiheessa taikina oli paksumpaa ja hassun tarttuvaista. En varmaan jaksanut jäähdytellä taikinaa riittävän kauan, kun halusin kakun nopeasti jääkaappiin täytteiden kanssa jäähtymään. Taikina oli kuitenkin alle kädenlämpöistä selvästi kun aloitin leipomisen.

Otin tarjoilulusikalla sopivan kokoisia möykkyjä leivinalustalle ja levitin jauhoa niiden päälle. Loppujen lopuksi, jos aion tehdä 3mm paksuisia levyjä, voin aina laittaa lopun taikinan takaisin kulhoon. But, there was the stickiness.

Ensimmäisen pyörylän sain kohtuullisen söpönä irti, mutta seuraavat tarttuivat jo irtopohjavuuan renkaaseen jota käytin mallina. Leikkasin voiveitsellä, mutta sili taikina tarttui reunukseen. Ehkä jauhottaminen joka välissä olisi helpottanut urakkaa.



Pastoin yhden pohjan kerrallaan - 2 min per pohja mökin uunissa n. 225 asteessa. Juuri kypsäksi, mutta niin ettei pohja saa juurikaan väriä. Ei enempää. Siinäkin ajassa pohjat saivat jo vähän väriä,mutta jäivät silti ihan mehukkaiksi. Se on kai kupletin juonikin. Kannattaa laittaa munakello herättämään - ettette unohda pohjia uuniin :) Sinänsä pohjien paistaminen oli nopeaa puuhaa ja ehdin muotoilla aina seuraavan pohjan sillä aikaa kun toinen kypsyi.



Viimeisen taiknan lopun kaulitsin sellaiseksi kuin se tuli ja paistoin sitten levynä vähän tummemmaksi kuin varsinaiset pohjat, joita sntyi 5 kpl. Pieni lisäys taikinamäärään auttoi siis juuri sen verran kuin tarvitsi.

Sitten vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen mascarpone. Vatkaa tasaiseksi ja lisää creme fraiche. Lisää vanilja ja hunaja. Lisää seokseen viilentynyt laventelikerma ja sekoita. Otin oksat pois, mutta jätin kermaan vähän laventelin kukkasia. Sekoita mustikat ja hillo keskenään toisessa kupissa. Nyt täytteet ovat valmiina.

Kostutin päällimmäisen ja pari keskimmäistä pohjaa hieman omenamehulla "nurjalta" puolelta, niin, että mehu pääsi imeytymään siihen puoleen joka oli leivinpaperia vasten. Kakku sai kosteutta myös pakastemustikoista ja jos käytät tuoreita, murskaamattomia mustikoita voit ehkä joutua kostuttamaan kakkua enmmän. Jos taas käytät enemmän pakastemustikoita, unohda omenamehu.


Kasaa kakku laittamalla päällekkäin pohja, hillo ja päälle kermavaahto-mascarponeseos. jatka kunnes saat kaikki paitsi yhden pohjan (ja tummemmaksi paistetun jämäpalan) käytettyä. Viimeisestä kakkupohjasta tulee kakun kansi.

Kun kakku oli koottu tuijottelin kakkua: olisiko tämä parhaimmillaan ihan sellaisenaan - koristettuna tuoreilla laventelin kukilla ja valuvalla hunajalla? Ehkäpä. joka tapauksessa minulla oli ylimääräistä, vaniljalla maustettua kermavaahtoa jonka levitin kakun päälle, murustin kakkutaikinan jämäpalan, ripotin muruset kakun päälle ja laitoin kakun viileään ainakin kuudeksi tunniksi. Ehkä jopa seitsemäksi. Juuri ennen tarjoilua koristin kakun laventelilla ja juoksevalla hunajalla.

Kakku oli kiistaton menestys. Kaikki pitivät siitä paljon. Jopa kauempaa tulleet vieraat olivat ihastuneita enemmän kuin etiketti vaatii. Kakku oli loistavaa illalla, mutta vielä parempaa huhujen mukaan seuraavana päivänä, kun kaikki maut olivat imeytyneet, tasaantuneet ja muodostaneet harmonian kaeskenään.

Sitruunat ja kikherneet tuovat uutta fiilistä kuvaan, vaikka niitä ei satutettu mitenkään kakun teon aikana.

Oli hauskaa kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa kakkuun ja kakkupohjaan. Lisäksi kun ei ollut kovin ihmeellisiä tuoreaineksia vähän toisenlainen pohja toi jännittävyyttä muuten aika tavallisen oloiseen kakkuun. Laventelia taidan tosiaan laittaa seuraavalla kerralla jopa hieman reilummin.

Think it'll be perfect. Kiitos vielä meekook - ohjeesta.

6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Jännältä kuulostava kakku,vaikka vaikuttaa vähän suuritöiseltä. Tuota laventelia kyllä täytyisi joskus kokeilla leivontaa,en ole vielä kokeillut.
MUstikka-punssihillo kuulostaakin taivaalliselta!

pinea kirjoitti...

Laventeli on kiehtova yrtti; olen kerran syönyt laventelijäätelöä ja se oli taivaallista... Täytyy pistää tämä ohje korvan taakse, laventeli ja mustikka kuulostaa hyvältä yhdistelmältä.

Okriina kirjoitti...

Ihanan näköinen kakku! Laventeli on suosikkiyrttejäni ja käytän sitä myös leivonnassa ja ruoanlaitossa.

Nelle kirjoitti...

yaelian: kyllä siihen aikaa kuluu kun jäähdyttelee väleissä. Mutta sinänsä se minusta oli aika yksinkertainen tehdä, eikä vaadi mitään suurta taitoa. Vaikka osa taikinapyörylöistä repesi kun irrotin mallina ollutta irtopohjavuokaa, pieni taputtelu reunan tasaamiseksi korjasi asian uunissa. Seuraavalla kertaa käytän kuitenkin leivinpaperiympyrää mallina.

Pinea: Minustakin laventeli sopii hyvin makeaan. Mustikka ja laventeli hunajan kanssa ovat todella hyvä yhdistelmä. Myös pussi sopi tähän, mutta joskus haluan kokeilla ilmankin. :)

Okriina, sitten suosittelen kokeilemaan tätä vaikka ilman mustikoitakin. Laventeli maistuu ihanalle vaikka vaan hunajan kanssakin - nimim. maistelin sitä sokeri-hunaja-laventelikeitosta kakkua tehdessäni ;)

Insanity_ kirjoitti...

Aivan loistava sovellus meekookista! :) Näyttää ihan älyttömän hyvältä, ja superkiva kun oot laittanut vaiheitakin. Linkitän siun kokeilun tuohon miun testauksen oheen, niin joku muukin innostuu toivottavasti testaamaan!

Nelle kirjoitti...

Insanity, kannattaa ehsottomasti innostua kyllä tästä ohjeestasi. Ei syytä huolaan tosiaan - kananmunat ja kuuma -sokeri ja hunaja sekoittuivat ihan hyvin. :) Lopputulos oli herkku, kiitos vaan tästä ohjeesta!:)