tiistai 12. tammikuuta 2010

Raitajuurta, korvasieniä ja kalaa


Viikonloppuna söimme siis kalaisamman herkkuaterian. Tämä kokonaisuus toimi loistavasti raitajuuren ja korvasienen yhdistämisen osalta, mutta oikeasti siika on kyllä enemmän kantarellin kaveri. Korvasieni tuppasi vähän jyräämään kalaa. Mutta ei hätää, näitä käyttövalmiita sieniä oli useampaa sorttia: tatteja ja kantarelleja löytyi myös.

Jotenkin olin vaan tosi onnellinen noista korvasienistä - en ole koskaan osannut poimia niitä ja minua kieltämättä aina vähän hirvittää se myrkyn poisto. Tiedän, että runsaassa vedessä keittämällä useaan kertaan ja veden välillä vaihtaen se myrkky niistä lähtee. Kaskein marjan ja Hans Välimäen yhdessä kehittelemä tuote oli joka tapauksessa hyvä ja helppoudessaan tosi pop. Näissä sienissä ei ollut oikeastaan yhtään hiekkaa edes, mikä oli suuri voitto.


Eli syökää korvasieniä ja raitajuurta, ne olivat tosi hyvää yhdessä. Siikaa kans, mutta sitä voisi tarjota vaikka kantarellikastikkeella, tai ainakin maustaa vähän tömäkämmin.


Tein raitajuurta nyt ensimmäistä kertaa; se oli rakenteeltaan jotain punajuuren ja lantun välistä, oikein maukas ja raakana hauskan värinenkin. Kun paistoin raitajuurikiekot pannulla voissa ja tilkassa valkoviiniä niiden punertava väri vähän katosi. Maku ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaan hyvää oli.

Korvasienet valmistin kuten kantarellikastikkeen kesällä - pannuun voita, sipulia, sienet ja kermaa. Sitten keitin kasaan ja maustoin mustapippurilla ja kevätsipulilla.


Kalan paistoin chiliöljyssä, voissa ja maustoin vielä muutamalla ylimääräisellä chilikiekolla. Kalana oli tälläkin kertaa pikkusiika, johon olen hirmuisen ihastunut.

Ja jos nyt vielä joku tuotekehu, niin bongasin Vaasan 100% rukiista tehtyjä hapankorppuja. Ovat muuten tosi nam.

3 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Nam, tuo kala näyttää tosi hyvältä! Paistettu kokonainen kala on kyllä tosi herkullista.Hienoa,että korvasieniä saa nyt noin hyvin,en ole edes koskaan tainnut niitä syödä.

Nelle kirjoitti...

yaelian: korvasienistä tehty piiras on ihan älyttömän hyvää. Kannattaa joskus maistaa.

Rva Patalintu kirjoitti...

Mä en ole koskaan ennen löytänyt (enkä kyllä edes etsinyt) kuin viime keväänä lenkkipolun varresta kokonaiset 18kpl. Silloin olin raskaana ja sienet jäivät metsään kiellettynä ravintona. Olisi ne varmaan tullut kerättyä vaikka pakkaseen muuten, mutta kun niitä oli ensin vain yksi, ja sitten puolen kilsan päässä toinen ja lopulta sitten yhteensä se 18, mutta ei siis kävelty pitkää lenkkiä enää takaisin...

Mua korvasienet kyllä muutenkin jotenkin pelottaa. Jos alkaisin niitä itse tekemään, keittäisin ne varmaan varuilta sen sata kertaa ja oisko noissa sitten enää mitään makuakaan. Johtuneeko tästä "pelosta" vai onko oireet ihan oikeat, mutta musta lisäksi on niinä parina kertana kun olen ravintolassa korvasientä maistanut, tuntunut että silmiä kutittaa ja turvottaa = lähes paniikki. Niin hyvän makuisia kuin ovatkin ja kuinka muuten sieniä rakastan, niin taidan silti jättää korvasienet toisille...

Vain korvasienten kautta pystyn ymmärtämään Amerikkalaista kolleegaani, joka Suomessa käydessään ei suostunut maistamaan edes herkkutattia, kun pelkäsi sen niin kovasti olevan myrkyllinen vaikka kuinka söin sitä malliksi, ja makua kehuen, edeltä. Siellä päin sienivalistus on hoidettu kunnon pelottelulla...

Tulipahan löpistyä, vaikka piti vain sanoa että raitajuuri näyttää hauskalle, en ole siitä ennen kuullutkaan :)