maanantai 31. toukokuuta 2010

Ihanaa kesäkurpitsasoppaa eli kierivän hyljyksen ravintelissa

Marja Lindforsin kesäkurpitsakeittoa

Okei, nämä mun ohjeet ei tule nyt missään kokkausjärjestyksessä ja pahoittelen, jos joku odottaa jo kovasti siansorkkia. Ne tulevat kyllä, mutta tänään oli hieman haasteellinen päivä: pääsin melkein minun kaistaani vastaantulevan rekan yliajamaksi, paluumatkalla hirvikin yritti autoni alle, V on kipeä ja minuunkin flunssa selvästi iskee, että saatte nyt jotain, mitä mmminun (!) tekee mieli blogata. Itsekkäästi siis pidän teidät jännityksessä niin juhlamitoitetun cous-cous salaatin kuin siansorkkienkin osalta.

Tänään tarjolla on kuitenkin ihan jumalaista kesäkurpitsakeittoa. Kesäkurpitsat ovat niin halpojakin nyt, 1.29e/kg niin Espoossa kuin Salossakin joten tehkää soppaa, se on ihanaa.

kesäkurpitsoja

Uunituore anoppini Rva R kyseli meitä sunnuntaina lounaalle Kasnäsiin kun palautteli A:n meille mummilareissulta. Minulla oli siansorkkaprojekti jääkaapissa valmiina, hirveä kasa kesäkurpitsoja ja jotain raparperiviritystä jääkaapissa ja niinpä ehdotin V:lle että mitäs jos R ja miehensä P tulisivatkin meille lounaalle, matkaa ei kuitenkaan tule paljon lisää. Niinpä V soitti takaisin ja ehdotti lounasta "kierivän hyljyksen ravintolassa" - eli meillä. :) Puhelimessa ollut P hieman naureskeli kun V esitteli menua: alkupalaksi olisi siansorkkia, pääruuaksi kesäkurpitsakeittoa ja saaristolaisnappeja, jälkiruuaksi lakritsaista raparperiviritystä á la nelle - tulisitteko?

Minä vielä huutelin taustalta, että: "... yhtäkään tarjolla olleista ruuista en ole aikaisemmin kokeillut!"...Tuumasin, että varoituksen jälkeen jokainen etenee omalla vastuullaan... ;)

Ja vaikka P:n selvästi huvittuneeseen kysymykseen "... ja eikö muuta..?" vastattiinkin että: "ei, siinä se taisi olla nyt" saimme kuin saimmekin anopin ja P:n houkutelluksi lounaalle!

Keitto on lähes suora kopio kirjatorilta ostamani Marja Lidforsin kirjan Kurpitsa - reseptistä. Keitto oli parempaa kuin ikinä kuvittelin. Se oli täyteläistä ja aivan ihanaa. V sanoi, että se on melkein kuin maa-artisokkakeittoa pähkinäisyydessään... Ja kaikki halusivat sitä lisää ainakin kerran, osa kahdesti!

Kirjan mitoitus on minusta tämä huomioonottaen vähän pielessä. 2 kesäkurpitsan reseptin sanotaan olevan 4-6:lle mutta minä tein kaksinkertaisen annoksen ja me neljä aikuista ja yksi (aika pieniruokainen) lapsi söimme siitä alkupalalla ja jälkiruualla varustetun lounaan ja sitä jäi (vain) vajaa litra myöhempiin lounastarkoituksiin. Tosin, koska tänään on ollut niin vaiherikas päivä, luulen että syömme lopun alkupalaksi illalliselle ja lisäksi laitan pääruuaksi papuja, joita keitin siansorkista jääneessä liemessä jo valmiiksi mökillä...

Sen veran muutin alkuperäistä reseptiä, että auraa olisi pitänyt laittaa 2 kesäkurpitsan keittoon 100g. Minulla ei ollut mökillä kuin vajaa aurapala, joten luulen että siinä oli ehkä juuri se 100g. Laitoin sen kaiken kaksinkertaiseen annokseen ja minusta se ei tarvinnut yhtään lisää. Melkein tuntuu, että jos olisin laittanut enemmän, kaikki ihanat herkät maut olisivat peittyneet juuston alle.

mäkimeirami

Alkuperäisessä reseptissä oli myös käytetty oreganoa. Saaristossa mäkimeirami (eli oreganon kotoisampi villiserkku) kasvaa ihan villinä, niinpä kipaisin kallioille saksien kanssa ja käytin oreganon sijaan soppaani tätä villivihreää. Juuri nyt mäkimeirami on parhaimmillaan, se ei ole yhtään vielä puuvartinen vaan nuoret versot ovat herkkiä ja ihania, joten sitä kannattaa käyttää jos penkissä tai takapihalla sattuu kasvamaan. Uskoisin, että raikas ja herkkä mäkimeirami vaan paransi lopputulosta, kuten tuoreet yrtit yleensäkin. Tuoretta pitää muuten käyttää enemmän kuin kuivattua, joten laitoin mäkimeiramia varsin avokätisesti soppaan - sekä alku- että loppuvaiheessa.

Tätä soppaa teen kyllä toistekin. Aivan ihanaa ja niin helppoa.



Hirveä kuva, mutta punaisen päivänvarjon alla kaikki on kovin omituisen väristä. Se on hyvää silti.


Kesäkurpitsasosekeitto (minusta alkupalaksi 4-6:lle)

2 keskikokoista kesäkurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä (kaadoin niin, että sain kattilan pohja peittoon)
1 rkl voita (taisi mennä reipas rkl...)
1 keskikokoinen sipuli
1 tl oreganoa (otin hyvän nipun tuoretta mäkimeiramia)
n. 5 dl kasvislientä
n. 100g sinihomejuustoa (minusta määrästä riittää n. puolet ettei se jyrää keiton ihanan pähkinäistä makua)
2,5 dl kermaa
suolaa
rouhittua mustaa pippuria

Kuori kesäkurpitsa ja sipulit. Silppua sipuli ja lohko kurpitsat.

Kuumenna öljy ja voi kattilassa. Lisää sipuli ja kuullosta 5 min sekoitellen niin, että sipuli ei vielä ala ruskistua, mutta kuullottuu pehmeäksi.

Lisää pilkottu kesäkurpitsa ja mäkimeiramisilppu ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Minä käytin tähän sitä lime-vihreächili-minttusuolaa mitä minulla nyt on.

Paista kesäkurpitsaviipaleita keskilämmöllä n. 10 min välillä sekoitellen. Kaada sitten sekaan kasvisliemi.

Peitä keitto kannella ja anna kiehua puoli tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.

Sitten murusta sekaan homejuusto ja sekoittele, kunnes juusto sulaa.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Alkuperäinen ohje käskee siivilöidä keiton: minä en vaivautunut, koska se oli ihan tasaista. Lisäksi silppusin soseutettuun keittoon vielä lisää turetta mäkimeriamia ja säästin muutaman oksan koristeeksi pinnalle.

Lisää keittoon kerma ja kuumenna uudelleen. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria ja tarjoile vaikka saaristolaisnappien kanssa. Kyllä, ostin niitä taas. Mmmm...

Kirja neuvoo lisäksi, että jos keitosta tulee liian sakeaa, voit ohentaa sitä kasvisliemellä ja koristella lopulla homejuustolla, kermalla ja yrteillä.

Itse asiassa muutama homejuustomuru keiton pinnalla olisi ollut kiva, jos sitä olisi ollut enemmän. Mutta: ankarat saaristo-olosuhteet iskivät jälleen ja kaikki juusto meni keittoon. Hyvää oli koristusten niukkuudesta huolimatta!


p.s. Se rekka oli oikeasti aika pelottava. Yhtäkkiä se vaan koukkasi vastaantulevan kaistan kautta metrin verran ja korjasi sitten. Jos en olisi ajanut sattumalta tosi reunassa ja koukannut vielä reunempaan en varmaan olisi tässä kertomassa teille keitosta. Se rekka ei mennyt kaukaa ohi. Henkilöauto, 100km/h ja yhdistelmäperävaunurekka ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta kuten äidille totesin puhelimessa, tänään ei ollut se päivä.

14 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

milenkiinnolla odotan mitä sorkista teitte. meillä nimittäin on vieläkin pakkasessa neljä.

Nelle kirjoitti...

Jotenkin arvasin, että sinä ainakin odotat kokeilumme tuloksia :)

Nyt on kyllä flunssa ylinnä tällä suunnalla, joten katsotaan kykenenkö huomenna. V on aika surkeana juuri nyt.

Satunnainen vierailija kirjoitti...

Kiitos taas niin ihanasta ohjeesta. Tätä pitää kyllä kokeilla ;). Onneksi sait väistettyä rekkaa, sen kanssa ei kannata kilpasille ruveta.

Nelle kirjoitti...

Satunnainen: sanos muuta. Se koukkasi kaistalleni vasta kun olin melkein kohdalla. Olisiko kuljettaja torkahtanut ja havahtunut yhtä nopeasti - en tiedä. Jotenkin siinä hetkessä tajusi, miten vähästä se lopulta on kiinni, ettei mitään käynytkään. Onneksi.

Ja tuo keitto oli tosiaan ihanan täyteläistä. Jotain kummallisen ihanaa niille kesäkurpitsoille tapahtuu kun niitä paistetaan se 10 min voissa ja öljyssä. Lopputulos on kaikkea muuta kuin vetinen ja tylsä. :)

annamanna kirjoitti...

Jee, sain kokeilla tätä (R ei mielellään syö sosekeittoja). Lapsille sanoin kyllä että se on homejuustokeittoa, ja siitä tuli heti lempiruokaa, kesäkurpitsakeitto ei olisi kyllä uponnut :) Minä laitoin lähes 100g juustoa, kun se tuntui sitä kaipaavan, toisaalta taas korvasin oreganon luomurakuunalla, johon olen nyt mielistynyt niin, että sitä tulee tuupattua vähän joka paikkaan, missä lempeitä makuja on tarjolla.

Nelle kirjoitti...

Annamanna: mä käytän tuota samaa kikkaa välillä ;) Juusto on avainsana monen ruuan hyväksyntään....

Tosi kiva että lapset tykkäsivät! Tuohon juuston määrään muuten varmaan vaikuttaa myös, miten kypsää käytetty aura on. Minun palani oli ehtinyt jo tempereoitua tovin, joten se 100g riitti hyvin kaksinkertaiseen annokseen... :) Ja oman maun mukaan juustoa soppaan, tottakai!

Rakuunaa on pitänyt ostaa taimi, mutta jotenkin se on taas unohtunut, mökillä on ollut sitä, mutta se taisi olla talven aikana menehtynyt...

pinea kirjoitti...

Miten tämä oli mennyt multa ohi? Noi yhdistelmärekat on muutenkin karmeita, saati että ne koukkailee vastaantulevien kaistalle! Onneksi ei käynyt kuinkaan, onneksi.

Kesäkurpitsoista, ostin juuri niitä kilon (tai pari, en punninnut), niistä viritellään nyt kaikkea. Kesäkurpitsa on kiva, kun se muuntuu niin moneen. Aurajuustoinen keitto kuulostaa hyvältä.

Nelle kirjoitti...

Pinea: no kiva kun löysit nyt, kun olet ostanut kurmitsojakin! Minulle tämä soppa avasi kyllä uuden puolen kesäkurpitsasta. En ollut kuvitellut, että siitä tulisi niin pähkinäistä keittoa. Kannattaa kyllä kokeilla.

Liikenteessä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista... Ikinä ei tiedä. Tänäänkin pitäisi vielä illalla lähteä yhdelle työkeikalle ajamaan - pääsen kotiin varmaan vasta kymmeneltä. Pitää muistaa varoa hirviä - ja rekkoja.

Unknown kirjoitti...

Löysin tämän reseptin googletellessani kesäkurpitskeiton ohjetta ja täytyy kyllä sanoa, että on tosi maukasta! Mun keitostani tuli jostain syystä aika litkua, joten jätin kerman pois -eikä keitto mielestäni sitä kaivannutkaan. Auraa vähensin neuvosi mukaan, ja enemmän olisi kyllä munkin mielestäni ollut liikaa. Kiitos hyvästä ohjeesta!!

t. Petra

Laura kirjoitti...

Aivan taivaallista keittoa tuli, kiitos loistavan reseptin jakamisesta! Sain upotettua tähän kaksi jättikokoiseksi venähtänyttä kesäkurpitsaa viljelypalstaltani (tein reseptin tuplana), nyt pitäisi keksiä mitä niille kaikille muille tekisi! Kolme taimea oli ehkä liioittelua...

Nelle kirjoitti...

Petra: Kiitos kommentista, ihanaa, että jätit kommentin meitä flunssaisia piristämään:) Tämä keitto on meilläkin jäänyt klassikoksi jonka muunnelmia on tänäkin kesänä tehty useampia. Homejuuston sijaan keiton pohjaan voi laittaa vaikka jotain eksoottisempiakin makuja, kuten beri-beri - mausteseostyyppisiä juttuja. Jos haluaa pelata varman päälle tuon rakenteen kanssa, niin kannattaa jatkossa lisätä vettä ensin vähemmän ja sitten lisätä nestettä tarpeen mukaan kun keitto on soseutettu. Niin minä yleensä tuunaan kun harvemmin kerkeän kaivelemaan reseptiä esiin :)

Laura: käypä vieraisilla Veera-prinsessan keittiössä - siellä on ihan ERINOMAINEN ja helppo kesäkurpitsasalaatti - sitä on tehty meillä jo pariin kertaan ja syöty selaisenaan tai hyvän maalaisleivän kanssa!

Nelle kirjoitti...

Laura: ja tosi kiva kuulla, että löysit kesäkurpitsoinesi tänne :) Meillä on muuten yksi sinappinen kesäkurpitsavuoka myös, jota voit halutessasi kokeilla - siihen kesäkurpitsat kannattaa grillata näin kesällä. Hyvää on sekin, mutta ehkä vähän viileämmän päivän ruoka. :)

Laura kirjoitti...

Kiitos reseptivinkeistä Nelle! Menevät ehdottomasti testaukseen! :)

Nelle kirjoitti...

Laura, ole hyvä - mukavaa pistää hyvää eteenpäin :)