perjantai 27. toukokuuta 2011

Vaaleanpunainen sokerihuumaus eli valkosuklaa-raparperialeksanterit

valkosuklaa-raparperialeksanterit

Nyt on raparperiaika ja sen kyllä huomaa paitsi tutkimalla lähemmin sitä innolla pihan perällä vartta työntävää raparperipuskaa, myös blogeista ja lehdistä. Uusin Glorian ruoka ja viini kolahti eilen postilaatikkoon ja sielläkin oli ihanan näköistä sinihomejuustosalaattia karamellisoiduilla raparpereilla, raparperichutneytä ja vaikka mitä.

nuoret raparperitNuoria raparpereita ei tarvitse kuoria, senkun huuhtaisee.

Minä nappasin ensimmäiset seinähirret kotisammakon linnakkeesta jo viime viikolla ja pyöräytin - tietysti- jotain todella makeeta... Niinkuin kirjaimellisesti. :)

Sain päähäni tunettaa vanhaa kunnon aleksanterileivos - reseptiä nuorilla raparpereilla ja valkosuklaalla. Leivoksista tuli minusta oikeinkin hyviä, mutta täydellisyyttä tavoittelevana ja suosikkikukkasteni herkistämänä köksänä menin askeleen liian pitkälle. Ei olisi pitänyt laittaa siihen pintaan niitä vaaleanpunaisia sokeriraitoja, niin söpöjä kuin ne ovatkin.

mansikkatomusokeriKaappien tyhjennys ++

Kävi nimittäin niin, että tässä kuivakaappien tyhjennysvimmassani löysin joskus kauan sitten jotain tarkoitusta varten hankkimani avaamattoman mansikanmakuisen tomusokerin ja mietin, että teen siitä koristelut leivosten pintaan. Noh, tein tomusokerista ja sitruunanmehusta pursotettavaa kuorruketta ja se oli selvästi vähän liikaa. Leivokset ovat parempia ilman. Raparperi ja makea valkosuklaa ovat hyvä pari sinällään, eikä ole mitään syytä peittää valkosuklaan herkkää makua millään essanssimansikalla tai terävällä sitruunalla. Joten joo, leivokset olivat hyviä, mutta koristelkaa ne vaikka pienillä orvokeilla, syötävillä aromaattisilla kukkasilla tai sellaisilla raparperikiemuroilla, joita GR&V ohjeisti uusimmassa numerossaan tekemään: Raparperikiemurat saadaan aikaan kiehuttamalla kattilassa pari desiä vettä ja sokeria siirappiseksi. Sitten vuollaan nuorista raparperin varsista ohuita kiemuroita kuorimaveitsellä ja ne laitetaan kiehumaan siirappiin. Sitten nostetaan ne kuivamaan sopivaan muotoon. Jämähtäneet kiemurat asetellaan sitten koristeeksi minkä vaan päälle. En ole kokeillut, mutta menee taatusti testiin, kunhan kerkeän.


taikinaKaulimista helpottaa, kun taikinan jakaa puntarin avulla tasan kahtia ja muotoilee sen jo valmiiksi vähän suorakaiteeksi.

Pohjataikinan aleksantereihin löysin hesarin sivulta ja siitä sitten lähdettiin liikkeelle. Laitoin pohjataikinaan konjakkia ja mietin että kananmunalla rakenteesta tulee varmaan vähän kuohkeampi. Minusta aleksanterin pitää kuitenkin olla aika tiivis, joten konjakilla sain aikaan juuri sitä, mitä tilasinkin. Eli tässä meikäläisen kevätmakeilua oikein olan takaa; valkosuklaa-raparperialeksantereita ilman sokeriraitoja. Akuutin sokerihumalan välttämiseksi kanattaa kutsua kaverit kylään herkkuja jakamaan ;)

raparperialeksantereita

Valkosuklaa-raparperialeksanterit (20x30 cm levy)

Raparperihilloon

300g raparperia
n. 200g hillosokeria
3/4 dl jälkiruokaviiniä

Pohjaan

200g voita
1 dl sokeria
2 rkl konjakkia (tai 1 muna)
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus

200g valkosuklaata
3/4 dl kermaa ( mieluummin hieman vajaasti tuo määrä... Ainakin jos on yhtä hätäinen kuin minä. ;) )

Koristeeksi
tuoreita, syötäviä kukkasia, raparperikiemuroita tai nonparelleja

Tee ensin hillo. Pilko nuoret raparperit tai ohuelti kuoritut ikääntyneemmät raparperit kattilaan ja lisää mukaan hillosokeri ja viini tai vesi. Keitä hilloa, kunnes raparperit alkavat hajota ja seos hilloontuu. Jätä jäähtymään.

Sitten tehdään pohja: sekoita vatkaimella sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää vaahtoon konjakki. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi voivaahtoon.

Taputtele taikina palloksi, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin viilenemään n. puoleksi tuntia.

reunatVoit tasata leivoslevyjen reunat veitsellä

Kauli sitten suoraan leivinpaperille taikinasta 2 kpl 30x20 cm suorakaiteen muotoisia levyjä ja paista niitä uunissa 175 asteessa kunnes ne ovat kauniin vaaleanruskeita. Ohje sanoo n. 15 min mutta minulla taisi mennä siihen ehkä jotain 10-13 min luokkaa. Tarkkaile levyjä vähän paistamisen aikana, etteivät pala.

Vedä kuumat, kypsät levyt pois kuumalta pelliltä jäähtymään todella varovasti. Jos jätät ne kuumalle pellille on olemassa riski, että pelti polttaa levyjen pohjan vielä viilentyessä.

Kun pohjat viilentyvät voit tehdä kuorrutteen.

Kerma kuumennetaan paksupohjaisessa kattilassa lähes kiehuvaksi. Sitten kattila otetaan pois tulelta ja suklaa paloitellaan kermaan. Sekoitetaan, kunnes kaikki suklaa on sulanut. Kuorrutteen on syytä antaa hetki jäähtyä, muttei liikaa. Juuri sen verran että rakenne alkaa aavistuksen jämähtämään, mutta seos vielä levittyy nätisti. Muuten se valuu aika paljon pois leivosten päältä.

Sitten leivokset kootaan: rumemman pohjan päälle levitetään hillo, sitten toinen pohja laitetaan päälle siten, että tasaisempi puoli on ylöspäin.

Hieman jäähtynyt valkosuklaa levitetään leivosten päälle ja leivokset jätetään vetäytymään muutamaksi tunniksi; meillä ehtivät vetäytyä yön yli. Ennen tarjoilua leivokset leikataan pieniksi suorakaiteiksi ja koristellaan maun mukaan. Joko ennen tai jälkeen leikkaamisen.

7 kommenttia:

Tintsu kirjoitti...

Voi miten ihania! :o Varmasti ihan superhyperhyviä : ))

Nanna kirjoitti...

Mun raparperipuskani on kohta (ainakin pienen)miehen kokoinen ja yritän täällä arpoa mitä kaikkea hyvää tekisin. Pahasti näyttää, että en mitään kun liiaksi jään miettimään!

Yaelian kirjoitti...

Voi miten ihania aleksanterintorttuja.Aleksanterit olivat ennen herkkuani,en ole aika moneen vuoteen syönyt,mutta nyt tekee mieli. Rapaperin aika taitaa meillä nyt olla loppu,mutta pakkasessa on sitä pari pussia...

Merituuli kirjoitti...

öy nöy! Meillä rakastetaan aleksantereita, eikä nämä versiot lie yhtään huonoja...

Mä kaulitsen aleksanteritaikinan kahden leivinpaperin välissä, musta se on ollut aika helppo tapa.

Omia raapparspereja en ole vielä raskinut käyttää, mutta äitin puskaa verotin kyllä.

lintsi kirjoitti...

Herkullisen näköisiä leivoksia! Pitäisiköhän loput jääkaapissa odottavat raparperit hyödyntää tähän reseptiin... Eksyin tänne blogiin nyt vasta ensimmäistä kertaa ja erittäin hyvältä näyttää:)

Heli kirjoitti...

Oi, nyt se raparperiaika sitten iski! Vielä äitienpäivänä ei anopin puskat olleet juuri maasta nousseet, mutta nyt siellä olisi varmaan jo rokotettavaa. Jahka ensi viikonlopun ylppärileivonnoista selviän, niin kyllä se kesän ensimmäinen raparperiherkku pitää valmistaa.

Aleksantereita en ole aikeista huolimatta tehnyt, koska olen ajatellut niiden olevan niin makeita, ettei ilman isompaa porukkaa saa tuhottua. Ja aina on tullut sitten sille isommalle porukalle tehtyä jotain muuta. Ehkä tässä kuitenkin joku kerta ;)

Iloista alkukesää!

Nelle kirjoitti...

Tintsu: ainakin naapurin rouva kehui että olivat suuhun sopivia olleet, kun jaoin loppuja siihenkin suuntaan :) Tosiaan, raparperi ja valkosuklaa käyvät hyvin yhteen.

Nanna: keitä ihmeessä vaikka mehua, jos ei muuta - kuumina kesäpäivänä siitä on mahtavaa latrata janojuomaa!

Yaelian: on se kyllä kurjaa, kun sulla on aina eri vuodenaika kuin meillä :) Jäät kaikesta sesonkinjutusta paitsi!

Merituuli: Varmaan tuo leivinpaperien välissä kaulinta on hyvä idea:) Mä taas intoonnuin kaivamaan laatikosta tuon ystävältäni lahjaksi saamani silikonikaulimen ja silläkin sujui hyvin. Tarttuu vähemmän kuin tavallinen.

Lintsi: tervetuloa:) Vähän satuit sellaiseen saumaan, että on ollut tavallista hiljaisempaa, mutta eiköhän tämä kiire taas hetkeksi vähän hellitä - tai ainakin mun on pakko vähän hidastaa kun masu alkaa olla tarpeeksi iso ;D Jos saisi kirjoiteltua sitten huilailessaan näitä juttujakin useammin taas :)

Heli: makeita ovat, joo. Tosin tuossa ohjeessa sokerin määrää voi vähän vähentääkin, jos ei halua ihan niin makeaa. Jäin miettimään, millaista noista tulisi jos ei laittaisikaan pintaan valkosuklaata vaan vaikka voikreemiä pursotettuna... hmm...