torstai 12. toukokuuta 2011

Vilkaisu ruoka-alan trendeihin eli elintarviketeollisuuden vieraana



Akvamariini Porter Novelli - mainostoimisto järjesti eilen ruokabloggaajille tilaisuuden tavata heidän asiakkaanaan olevia elintarvikealan edustajia. Tilaisuudessa käsiteltiin kevään ruokatrendejä Sara la Fountainin alustamana, esiteltiin ruokateollisuuden uutuustuotteita ja Tuomas Meriluoto (Master of Wine) piti esitelmän viinien luomutuotannon menetelmistä ja viinien hiilijalanjäljestä.

Saran esitelmästä mieleen jäi, että ilmeisesti meilläkin eletään brunssien, helppojen ja varioitujen texmex- ruokien ja tuunattujen italokeittiöruokien kanssa ihan selkeästi ruokamaailman trendien huipulla;) Ja tietämättäni taisimme olla trendikkäitä muuttaessamme; sillä Sara sanoi ruuan ja tapahtumien yhteenliitosten olevan myös kuuminta hottia... Noh, ainakin muuttomiesten tuli viime lauantaina kuuma - mutten tiedä tajusivatko avuksi tulleet ystävämme olevansa supertrendikkäitä siinä omia voileipiä tehdessään;)

Kevään ruokatarjoilun aallonharjalla ovat tänä keväänä raikkaat ja selkeät värit (etenkin limevihreä), vieraat osallistava kattaus (!) ja erilaiset piknikit. Hauskimpana yksityiskohtana kattausideoista jäi mieleen Saran mainitsema ajatus ulottaa kattausta tasosta ylöspäin - kohti kattoa. Esimerkkinä Sara heitti, että katosta voisi roikkua siimoilla palloja tai maljoja jotka jatkavat kattauksen teemaa. Joko se meni minulta ohi, tai en ihan saanut selvää oliko ideana käyttää palloissa vaan kattauksen värejä vai laittaa siimoista roikkuviin kippoihin myös tarjolle jotain ruokaa tai yrttejä? Ainakaan mitään kovin painavaa ei varmaan kannattane laittaa!

Saran esityksen jälkeen illan järjestäjä haastatteli lyhyesti jokaista tuote-esittelijää. Asiaa tuli niin paljon, ettei kaikki millään enää muistu mieleen kun en raahannut mukana muistiinpanovälineitä, mutta seuraavassa pieni katsaus siihen, mitä itselleni jäi mieleen.

pyrex

Pyrex kertoili halustaan vastata kuluttajien laman myötä uudelleen löydettyyn kokkauksen iloon ja haluun kokata itse illallisia läheisilleen. Pyrex on lanseerannut kevään aikana sarjan pieniä ja söpöjä uuninkestäviä tarjoiluastioita, joiden idea on antaa kuluttajille mahdollisuus tehdä suoraan annostyyppisiä uuniruokia kotona. Kipot olivat pieniä ja ihan söpöjä - mutta ainakin itse joudun tunnustamaan ettei meidän keittiöön enää mahtuisi mitenkään pikkuisia patoja kuudelle tai kahdeksalle :) Sen sijaan iskin silmäni haukan lailla pyrexin uudelleen lanseeraamiin ja uudistamiin säilytysrasioihin; meillä on mökillä jotain todennäköisesti kahden-kolmenkymmenen vuoden takaisia uuninkestäviä lasikippoja joihin on jämien säilömistä varten olemassa hyvin istuvat kannet. Olen etsinyt kissoissa ja koirissa vastaavia kippoa, koska ne ovat vaan tajuttoman käteviä. Iittalalla oli jokin yritys tehdä kippoihin kansia, mutta niiden suurin vika on, etteivät kannet ole kovin tiiviitä (aukeavat esim. kylmälaukussa helposti kun niitä raahaa kotiin mökiltä) ja kannet tahtovat hiipiä jääkaapissa pois tilastaan. Nämä Pyrexin kannet tuntuivat jämäköiltä ja tiiviiltä. Uudistuksena aikaisempaan niihin on laitettu pieni, avattava ventiili jos ruuan haluaa mikrottaa kipossa.



Ai niin ja sekin asia selvisi, että Pyrexin muovikipoissa ei esittelijöiden mukaan ole eikä ole koskaan ollutkaan julkisuudessa viimeaikoina paljon puhuttanutta BPA:ta (Bisfenoli-a).

vataja ribs

Illan ehkä suurin ja positiivisin makuyllättäjä oli minusta Vatajan BBQ Ribs. Marinadi, jossa ribsit matkustavat on Vatajan itse kehittämä ja yllättävän tasapainoinen ja raikkaan makuinen - ainakin minä olin sitä mieltä että kastike ei ole teollisen makuinen. Tuotteen idea on tarjota helppo vaihtoehto ribsien tekoon, sillä nämä esikypsennetyt luut valmistuvat vaikka siellä alkeellisemmallakin metsäpolun grillillä. Lihaan annetaan vain pinta ja lämmitys grillissä ja epäonnistumisen vaaraa ei juuri ole. Mutta kaikki hyvä tulee hintalapun kanssa; V tiesi kotona kertoa että Vatajan luut eivät ilmeisesti lähes parin kympin kilohintaan myytynä ole niitä halvimpia. Mutta kieltämättä hyvä vaihtoehto vaikka sinne pinkeänväriseen kylmälaukkuun Saran mainitsemalle trendipiknikille. ;)




Vatajasta jäi tietysti mieleen myös puhtaan ja lisäaineettoman ruuan puolesta puhuminen, sillä heiltä löytyy myös täysin lisäaineettomia tuoteperheitä. Tästä päästäänkin sopivaa aasinsiltaa Atrian mainospuheisiin, joissa mainittiin että kaikki Atrian merkin alla myytävä liha on ehdottoman kotimaista.



Tarjolla maistatuksessa oli mm. hyviä valmiiksimaustettuja mozzarellapalloja ja piri-pirimaustettua naudanfilettä. Ainakin meille maistatettu file oli mureaa ja hyvää; tuli mieleen se Nigelin tapaan laitettu sisäfile joka on meidän keittiömme kestosuosikki. Vaikka mausteen tulisuudesta etukäteen varoiteltiin, ei liha minusta ollut lainkaan tulista. En silti tiedä tuleeko tuota koskaan itse ostettua, kun en yleensä koskaan osta valmiiksi marinoitua lihaa. Hämmentävin tuoteuutuus oli Atrian maustamaton porsaanfile, johon oli kuitenkin lisätty suolaa. Miksi? Ainakin itsestä tuntuu, ettei liha enää sitten marinoidu edes samalla tavalla kun siihen on jo lisätty suolaa. Ilmeisesti suolauksen idea olisi helpottaa kotikokkeja onnistumisessa, mutta jos lihassa on jo valmiiksi suolaa, eikö se vain lisää ylisuolauksen riskiä? Mutta: tässä on kuistettava että näppiksen takana on taas se nainen, joka ostaa lihansa mieluiten au naturel ja marinoi itse.



Lisäksi esillä oli ruotsalaisen pågenin myslikorppuja, jyväshyvän keksejä, nestlen marinadeja ja vanhuksille ja kaikille muillekin helppoa kaupassakäyntiä arvostaville pientuottajien tuotteita verkkokaupan kautta tarjoava Seulo esitteli toimintaansa.

gainomax

Gainomax totesi, että modernit ihmiset tarttuvat mielellään patukkaan ja esitteli uudet proteiinipatukkansa. Heiziltä saimme mukaamme tomaatintaimen muistuttamaan, että Heinz kasvattaa tomaattinsa itse. Katsotaan kuinka meidän bloggaajien käy taimen kanssa... Minulla on ainakin epäilykseni oman taimeni osalta:)

mw tuomas meriluoto

Ehkä itselleni kuitenkin illan mieleenpainuvinta osaa edusti Tuomas Meriluodon vapautunut ja mukavasti kerrottu esitelmä luomuviinien tuotannosta ja viinien hiilijalanjäljestä. Muutenkin Tuomas pyöri paikalla kertoilemassa viinistä ja taustoittamassa ja avaamassa vielä mielenkiintoista esitelmäänsä.

Esitelmästä mieleen jäi, että luomuviljelyn keinot torjua tuholaisia ja tauteja rypäletarhoilla ovat monesti varsin käytännönläheisiä. Esimerkkeinä Tuomas näytti meille kuvia punkkejä syövistä hanhista jotka vaeltelevat viinitarhoilla ja kertoi oivalluksesta kylvää viinitarhojen väliin kukkasia jotka kauniimpina ja viiniä paremman tuoksuisina houkuttelevat tuhohyönteiset luokseen, pois viiniköynnösten kukkasista.




Herättävä oli myös havainto siitä, että jos 3l viiniä pakataan perinteiseen lasiin, kuljetettavaa materiaalia viinin lisäksi on 2 kg, pahvipakkauksessa 500g ja jos 3l viiniä pakataan ohueeseen pussukkaan, materiaalin osuus kuljetettavasta kuormasta putoaa 50 grammaan. Jokainen voi sitten miettiä, kuinka paljon enemmän päästöjä lasiin pakatun viinin kuljettaminen tuottaa.

Viinin kuljetustavalla on myös väliä. Itse asiassa jopa niin paljon, että lähempää, euroopasta rekoilla tuotu viini on hiilijalanjäljeltään lopulta ihan samoissa lukemissa kuin uudesta maailmasta suurilla laivoilla pitkän matkan takaa kuljetettu viini. Suurten kuljetusmäärien vuoksi laivassa suhteellinen päästömäärä per pullo jää samoihin kuin ranskasta rekalla tuotetun pullon. Melko yllättävä havainto sekin.

Ja kun puhutaan ekologisuudesta, siihen monesti liitetään termi kestävä kehitys. Kestävä kehitys liitetään mielikuvissa kestävään tapaan käyttää luontoa niin, että lajien rikkaus säilyisi ja tuotanto ei kuluta luonnonvaroja liiaksi. Viinin viljelyssä sana on kuitenkin mielikuva-ansa: koska termiä ei ole luomun tapaan määritelty tarkasti, se voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Myös asioita joilla ei ole mitään tekemistä mainitsemani positiivisen ympäristömielikuvan kanssa:) Termiin kannattaakin suhtautua siksi ihan erityisellä varauksella.

Oikeastaan yksi terävimpiä huomioita esitelmästä nousi esiin vasta jälkikäteen jutustellessamme Tuomaksen kanssa bloggaajaporukalla. Tuomas totesi, että tällaisen esitelmän pitäminen on aina vähän riski; kun puhutaan luomuviineistä ja ekologisuudesta moni niputtaa ne kaksi samaan pakettiin. Asiahan ei ole näin. Vaikka luomuviljelyssä ei käytetä keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita, luomuviljely on silti ensisijaisesti valinta puhtaan ruuan puolesta. Ekologisuus ei välttämättä ole sama asia; sillä luomuviinin tuottaminen vaatii paljon työtä ja lisää työtä tarkoittaa lisää päästöjä. Luomuviinissä myös hävikin mahdollisuus on suurempi, koska tuotannossa ei voida käyttää tehokkaita torjunta-aineita. Ja kuten me kaikki varmaan olemme jo oppineet, jo tuotetun ruuan tai elintarvikkeen pois heittäminen on suuren hiilijalanjäljen tekemistä. Niinpä jos ajattelee pelkkää ympäristöä ja ekologisuutta, valistuneen kuluttajan pitäisikin valita luomun sijaan ekologista viljelyä suosivan viinituottajan pussiviini. :) Ei ollut helppoa tämä viininkään ekologinen ostaminen! :)

Ihan informatiivinen ilta, jonka lopputuloksena omalle ostoslistalle päätyivät ainakin Pyrexin kannelliset rasiat ja Vatajan lisäaineettomia makkaroita on jossain vaiheessa kyllä laitettava grilliin.

p.s. Toissapäivänä muuten bongasin Claes Ohlssonilla iloisenvärisiä, ison käsilaukun näköisiä kylmälaukkuja ja söpöjä piknik-mukeja. Jos nyt citypiknik-trendi on päässyt pahasti puremaan, niin ensiapua voi etsiä vaikka siltäkin suunnalta... :)

11 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Voi että, olis ollut tosi kiva tulla tuonne itsekin, mutta mitenpäs lähdet aivan keskellä työviikkoa täältä asti, höh :(

Clasulla tosiaan oli kaikkea söpöä ja värikästä, mulla tuli siellä selittämätön pakko ostaa kaikkea hassua mutta onneksi hillitsin itseni ja ostin vain tohottimen, mitä lähdin ostamaankin :)

Anni kirjoitti...

Meriluoto oli hyvä! Tosin sitä ois voinut kuunnella kauemminkin. Sara la Fountain taas, no, ei se nyt ainakaan saanut pisteitään nostettua silmissäin. (Ajattelin vaalia ja helliä tomaattiani! Kasvatan myös mangopuuta, se on vielä vauva.)

Nelle kirjoitti...

Virpi: Olisi kyllä ollut hauska nähdä sinuakin pitkästä aikaa :) Mutta välimatkoilla on konkreettisia huonoja puolia :/ Mutta kun olet tulossa tänne päin niin kerro ihmeessä - olisi kiva nähdä :)

Mäkin hillitsin itseni Clasulla ;) Muuttopakkailu hillitsee tehokkasti uuden bonkin kotiin kantoa... :)

Anni: kyllä, Meriluotoa kuunteli todella ilokseen! Asiakin oli uutta; tai ainakin sellaista mitä en ollut tullut miettineeksi noin tarkasti. Sara oli Sara. :)

Minäkin koitan hoitaa tomaattia, mutta pelkään vaan, että tämän kaiken muuttohässäkän keskellä se vielä raukka jää paitsioon. Mutta; ei tuomita sitä vielä! :) Meidän isi on kans kasvatellut jotain eksoottisia hedelmäpuita, mutta niitä on hankalaa saada menemään hengissä talven läpi. Pitäisi varmaan olla lisävalo... Toivottavasi mangopuusi ehtii vahvistua kesän aikana ja selviää yli talven - mun chilikin yllätti ja meni talven läpi hienosti hengissä:)

Merituuli kirjoitti...

Oletpas ollut ahkera.

Joo, Meriluotoa olisi kuunnellut todellakin kauemmin! Ehkä joskus toiste?

Anni miten meinaat tomaattiasi helliä? Että olisko vinksuja kinksuja?

Anni kirjoitti...

En ole valitettavasti (vielä) tomaatinkasvatuksen erikoistuntija, mutta: 1. Raukka tarvii ehdottomasti isomman ruukun. 2. Täytyis ehkä raivata ikkunalaudalta tilaa sille. 3. Täytyy kai kysellä duunissa vinkkejä koska siellä on asiantuntijoita.

Ilmeisesti tomaatti kandeis siirtää ulos, mutta mulla ei ole ulkotilaa. Silloin suosittelen kaivamaan järkyttävän kokoisen kuopan ja täyttämällä sen hyvällä mullalla.

Eli nähtäväksi jää tuleeko koskaan tomaatteja. ;)

Nelle kirjoitti...

jos on ulkotilaa käytössä, kannattaa ostaa kasvuturvepussi johon on tehty istutusreiät valmiiksi. Pohjaankin on säkissä tehty valmiit viivat joista ylimääräinen vesi pääsee pois kun ne leikkaa auki.

Sitten tomaatti tykkää siitä että se olisi lämpimässä ja aurinkoisessa, voi laittaa semmosta kasvihuonemuovia päälle/eteen, jotta saa "kasvihuoneen sille. Sitten siitä pitää nyppiä pois "varkaita" eli sivuversoja, jotta se jaksaa tehdä tomaattia :)

Merituuli kirjoitti...

eli tuomittu kuolemaan :D

Anonyymi kirjoitti...

Joku viiniasiantuntija sanoi jopa että uuden maailman viinit olisivat hiilijalanjäljeltään ekologisempia kuin etelä-Euroopan viinit, eli merirahdin ekologisuus rekkarahtiin verrattuna ja paremmat kasvuolosuhteet. Ilmeisesti asiaa on tutkittu hiljattain koska asiasta on niin monelta taholta kuullut.

Muutama vuosi sitten oli tutkittu lampaan lihan hiilijalanjälkeä ja samoista syistä Englannissa on ekologisempaa syödä Uudesta Seelannista tuotua lammasta kuin paikallista. Kuljetuskulujen ja olosuhteiden lisäksi asiaan vaikutti mm. lannoitteiden suurempi tarve Englannissa ja vanhentuneet, saastuttavammat koneet tiloilla.

Tulee auttamattomasti mieleen se, että kotimaiset tuotteet Suomessa -- varsinkin talvella -- eivät taida hiilijalanjäljeltään olla niitä kaikkein ekologisempia.. mutta asiaa ei taida kukaan uskaltaa tutkia :-)

Nelle kirjoitti...

Joo, nuo hiilijalanjälkiasiat eivät ole niin suoraviivaisia kuin äkkiseltään ajattelisi. Onneksi kesä on tulossa ja kotimaisten tuoreiden, ulkona kasvatettujen vihannesten sesonki alkaa! :)

Tylsää, että blogger hukkasi kaikki tämnän postauksen kommentit toimimattomuuden aikana:/ No, ei kai auta kun olla tyytyväinen että koko juttu ei kadonnut bittiavaruuteen.

cebic kirjoitti...

Voi vitsi, täällä olisi ollut ihana olla! Mutta kuten Virpi totesi, mitenkäs lähdet keskellä viikkoa toiselta puolelta Suomea muutaman tunnin takia Helsinkiin :/ Ensi viikollakin olisi ollut tehokkaat 2 päivää kaikkea ruokajuttuihin liittyvää, mutta ei pysty repeämään. Noh, jospa joskus vielä :) Todella kivalta kuulosti uutuudet, nuo Pyrexin vuoat pitää käydä katsomassa kaupasta. Saakohan noita lihoja täältäkin, pitääkin pitää silmät auki :)

Nelle kirjoitti...

Cebic: kyllä varmaan noita lihoja saa - mutta itsekin voi kokeilla. Olen nyt lueskellut jalkoja ylösppäin pitäesäni uusimman Glorian ruoka- ja viinin ajatuksella ja siellä oli myös hyvännäköinen ribsiohje. Kastike oli tehty luumuista. Nams... Ken keitetyn paistaa se herkun maistaa ja silleen. :)