torstai 30. elokuuta 2012

Alia - mainio brunssipaikka Mustikkamaalla

alia, kala-alkupalat

Kun ollaan kesällä kaupungissa niin mikään ei ole parempaa kuin hyvä brunssi sunnuntaiaamuna. Kun sovimme viime viikonlopun brunssia, olin Ihan Varma, että olisin jo blogannut Aliasta kun brunssiseuraksi lupautunut anoppini Riitta kysyi arviota paikasta. Mutta ei - ei löytynyt edes hakusanalla brunssi vaikka olin tosiaan Ihan Varma. Ja sitten muistin; me kävimme Aliassa juuri ennen I:n syntymää ja se jäi bloggaamatta, koska jouduin Jorviin tarkkailuun sen viikonlopun jälkeen -  jo aikaisemmin kuin silloin kuvittelin. Sitten bloggaaminen ymmärrettävästä syystä vaan jäi, vaikka piti. 

alia, ruokalappu
Perheen pienimmätkin otettiin hienosti huomioon

Ja oikeastaan hyvä niin, koska nyt voin suositella Aliaa vieläkin suuremmalla sydämellä; ruoka oli edelleen yhtä erinomaista, tunnelma mainio, palvelu erittäin ystävällistä ja toimivaa. Ja kyllä, siellä osataan hieraista äidin sydäntä sopivasti, sillä taaperolle oli katettu oma paikka syöttötuoleineen, ruokalappuineen kaikkineen. Enkä ollut ainoa, joka tämän lapsiystävällisyyden on pannut merkille; paikalla oli muutamia muitakin lapsiperheitä. Se, mikä hämmästytti oli, että kaikki sujui silti todella rauhallisesti ja tunnelma oli rentouttavan harmoninen - mitä nyt I paikoitellen ilmoitti että äidin lautasella olevat ruuat ovat yhteisiä joten ne on kaikki annettava hänelle. Tämä kaikki sisältyi siihen vaativasti painotettuun sanaan Mamm.  Sanalliseen ilmaisuun liittyvän elekielen voitte tarkistaa jutun ensimmäisestä kuvasta ;)

Alia toimii vanhassa mäen huipulla olevassa huvilassa ja me lapsiperheelliset olimme miehittyneet kaikki sisätiloihin. Mutta Alialla on talon edessä myös erinomaisen toimiva terassi - joka on aurinkoisella säällä oikein hyvä paikka olla. Siinä me nautiskelimme brunssimme edellisellä kerralla.

Alkupaloissa on sekä kalatiski että - lihaisampi alkupalatiski. Pakko tehdä kaksi keikkaa tiskille:)


Alian brunssi ei ole ihan halpa - 36 eur per nenu, mutta sanoisin että se on sen arvoinen.  Alkupalat sekä jälkiruuat haetaan seisovasta pöydästä ja pääruoka tilataan erikseen. Kalat olivat tosi hyviä - oikeasti varmaan parasta silliä, mitä olen eläessäni syönyt. Sitä oli pakko hakea vielä lihaisammalla kierroksella lisää pari palaa. Lihapullat herättivät ihastusta A:ssa ja I tykkäsi luomupossuterriinistä ;) Minä vaan nautin - kaikki oli hyvin tehtyä ja tomaattisalaattikin maistui jotenkin ihan jumalaiselta, kun tomaatit olivat niin kypsiä ja makeita.

Tästä I tykkäsi - arvatkaa vaan onko äiteen potaatit enää maistuneet tämän jälkeen?

Pääruuaksi söin ankkaa ja I olisi varmaan syönyt sen kaiken lautaseltani, jos olisin antanut. Mutta halusin toki itsekin päästä nauttimaan ankasta savupalsternakkapyreellä ja pekoni-kaalihöystöllä. Oikein hyvää.

Alian omistaa sama poppoo joka pitää Potsresia ja siksi odotinkin jälkiruokapuolta vesi kielellä. Jostain syystä jälkkäripöydästä ei tullut yhtään kuvaa, mutta se suklaakakku oli ihan Älyttömän hyvää. Lisäksi tarjolla oli juustokakkua, hedelmiä ja juustoja. Se, mikä saattaa aiheuttaa annoskateutta on, että jälkkäripöydän valikoima muuttuu sen mukaan kun tarjolla oleva sorttimentti loppuu. Suklaakakun loputtua pöytään kannetut browniet olivat kyllä hyviä, mutta laiha lohtu niille, jotka jäivät ilman kakkupalaansa - etenkin jos samassa pöydässä muualla sattui kuulumaan pökertynyttä huokailua suklaakakun ihanuudesta.

Jos paiaksta pitää jotain negatiivista sanoa, niin se on ehdottomasti se käsittämätön flash - himmeli jonka joku on tehnyt alia.fi -sivuille. Se on hidas, teksti on pientä isollakin ruudulla eikä se toimi esimerkiksi omenapuhelimilla lainkaan. Silloin ekalla kertaa nimittäin olisimme halunneet matkalla syöttää osoitteen naviin, niin eipä saatu osoitetta kun ei koko sivu aukea reissun päällä. Grr. No, osattiin kuitenkin lopulta. Ravintolaan autolla saapuville on muutamia parkkipaikkoja ravintolan pihassa, mutta jos päivä on kaunis eikä pieni kävely haittaa, mustikkamaalla on paljon ilmaista parkkitilaa hieman pidemmälläkin. Ravintola on auki ympäri vuoden rajoitetusti - kannattaa soittaa ja tehdä varaus etukäteen että tilaa varmasti on.

Mutta noin muuten, erinomainen brunssipaikka myös näin viimeisten kesäisten aurinkopäivien brunsseille. Tykkäsin.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Minttuinen feta-kesäkurpitsasalaatti


kesäkurpitsa, feta, minttu

Ehdin jo hehkuttaa tätä twitterissäkin, mutta pakko on blogata tästä ihan lyhyesti kun on niin maanmainio lounassalaatti että pois tiehensä. Tämä on löydetty Veera Prinsessan keittiöstä, jonne se oli löydetty hesarin sivuilta.

kesäkurpitsa, pinjansiemenet
Laiska tai kiireinen köksä voi paahtaa pinjansiemenet kurpitsoiden päälläkin

Erityisesti tykkään siitä, että tämä salaatti onnistuu myös oikaistuna törkeästi yhdellä ainoalla pellillä uunissa kun pinjansiemenetkin voi paahtaa siinä samalla. Olen tehnyt tätä nyt useampaankin kertaan; I:n synttärivieraat olivat sattumien summan vuoksi skipanneet lounaan ja niinpä pyöräytin tätä salaattia kahvipöydän kaveriksi tilanteen tunnistettuani. Sitten tätä on nykerretty lounaaksi perheen kanssa, useamminkin.  Pitäisi selvästi ehtiä lukemaan enemmän toistenkin kokkauksia, koska tästä tuli kerralla kestohitti. :)

sitruunainen fetasalaatti
Microplane in action; erinomainen keittiöväline, jota en antaisi enää pois.

Tässä kirjoittaessa ei voi olla miettimättä, pitäisikö tätä tehdä taas illalla lihapullien lisukkeeksi. Voisi olla aika älyhyvää niidenkin kanssa. Alla ohje meikäläisen pienillä tuunauksilla.

Minttuinen feta-kesäkupitsasalaatti 

2-3 Kesäkurpitsaa
3 rkl pinjansiemeniä
1 paketti fetaa
1 sitruuna
paljon mintunlehtiä
oliiviöljyä
mustaa pippuria
suolaa


Huuhtaise kesäkurpitsat ja halkaise ne pituussuuntaan. Minä poistin siemeniä, jotta salaatista ei tulisi niin vetistä, muttei se ole pakollista. Sekoita vaikka flavos shakerissa tai tyhjässä vauvanruokapurkissa öljyä ja osa puoliskan sitruunan mehusta keskenään. Tämä ei ole pakollista, mutta jos on avattu sitruuna käsillä niin sitä voi lisätä paahtoöljyyn. Viipaloi kesäkurpitsa sopivasti suuhun meneviksi puolikuiksi ja pyörittele öljy-sitruunanmehuseoksessa.

Lado ne uunipellille niin, etteivä sen ole juurikaan päällekäin (meillä luottopeltinä tähän tefloninen piparipelti) Ripota päälle pinjansiemenet ja rouhi mustaa pippuria myllystä. Ripauta myös hieman sormisuolaa.

Paahda 220 asteisessa uunissa kunnes kesäkurpitsoissa alkaa näkyä hiemn ruskeita kulmia ja pinjansiemenet näyttävät paahtuneilta.

Kaada sitten kaikki pellillä olevat jutut kulhoon paistomehuja myöten, murusta päälle feta, valuta lisää tuoretta sitruunan mehua ja raasta pinnalle pestyn sitruunan kuorta. Lisää mintunlehdet, sekoita ja tarvittaessa mausta vielä tuoreella hyvällä oliiviöljyllä, mustalla pippurilla ja suolalla. Nauti sellaisenaan tai vaikka Rivas Rose - viinin kanssa.

tiistai 28. elokuuta 2012

Farang - kirjan possusalaatti Larb moo

mintulla ja korianterilla maustettu possusalaatti

Muistattekos kun sanoin taannoin, että siinä Farangin keittokirjassa on (ainakin) yksi resepti, joka on tosi helppo tehdä ja silti tosi hyvää? Tässä se nyt on: Larb moo -porsaanlihasalaatti nyt blogattuna siskoskeittiössä sillä tällä kertaa saimme otettua jopa kuvan tästä näppärästä herkusta.

Tämä on yksi niistä harvoista vastaan tulleista resepteistä joihin käytetään puhdasta possun jauhelihaa. Pavuissa ja chileissä voi hyvin soveltaa sen mukaan mitä nyt sattuu olemaan käsillä - esimerkiksi nyt sesongissa olevat kotimaiset pavut käyvät tähän paremmin kuin hyvin. Chileiksi nappasin puutarhassa kasvavista puskista muutamia ja viimeistelin setin srirachalla. Sipuleissakin voi soveltaa - meillä ei ollut punasipulia joten käytin jääkaappiin jääneet kevätsipulin mukulat. Ja edelleen on hyvää. Tuo valkoinen jauhe salaatin päällä on paahdettua riisijauhoa. Sitä käytetään itämaisissa ruuissa jonkin verran. Minä paahdoin jauheen kuivalla valurautapannulla ja tuomitsin paahtumisen tapahtuneeksi kun riisijauhosta nousi vähän riisimurojen tuoksua ja jauheen väri oli enemmän kermanvärinen kuin puhtaan valkoinen. Se on hauska lisä salaatin päälle, mutta karppaajat voivat halutessaan kyllä jättää sen pois.

possusalaatti wokissa
Osa aineksista on syytä lisätä ohjeen mukaisesti kun salaatti ei enää ole kuumassa wokissa; limet ja mintut menettävät parhaan teränsä kuumennettuina.

Tämän lämpimän salaatin juttu on minusta siinä, että kaikki hyvät ainekset maustetaan suolaisella kalakastikkeella, ripauksella sokeria ja lopuksi pyöritellään isossa määrässä raikasta minttua ja korianteria. Salaatti on samalla hieman hapanimelä ja kuitenkin raikas. Poltteen määrää voi jokainen säätää itse chilin määrällä. Tosin - tähän kierrokseen meni kyllä korianterin tilalle lehtipersiljaa joka oli ihan hyvää sekin. Oho, jälleen yksi korvaus;)

Laitan tuohon alle määrät kuten ne ovat kirjassa. Ilmeisesti määrät pitäisivät olla neljälle, mutta minusta 150g jauhelihaa ja neljä käärmepapua tuntuu tosi pieneltä määrältä jälleen. Mutta tunettakaa toki niinkuin hyväksi näette - nuo maut käyvät yhteen tosi hyvin - määriä voi aina skaalailla. 

Tämän takia ja tästäkin huolimatta erinomainen salaatti joka syntyy arjenkin keskellä melkein siitä, mitä sattuu olemaan. Kokeilkaapa ihmeessä!

Larb Moo - porsaanlihasalaatti (Farang - keittokirjan ohjeella)

150g porsaanlihaa (me laitoimme kokonaisen jauhispaketin eli n. tuplamäärä)
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili (maun mukaan - isommalle määrälle jauhista tarvitsee enemmän chiliäkin)
1 iso punainen chilipaprika, siemenet poistettu
2 rkl pähkinäöljyä (laitoin lorauksen wokkiin)
1 tl kalakastiketta
1/2 punasipuli, kuorittuna ja suikaloituna
1/2 banaanishalottisipuli kuorittuna ja siivutettuna
4 käärmepapua 4 cm paloina (laitoin reilusti kotimaisia papuja, kunnon nipullisen)

1 tl sokeria
1 rkl kalakastiketta
2 rkl limen mehua
1 dl mintun lehtiä
1 dl korianterin lehtiä
1 rkl paahdettua, jauhettua riisiä


Hienonna valkosipuli ja chilit morttelissa hienoksi massaksi. Lämmitä wokki todella kuumaksi, lisää öljy ja jauhettu porsaanliha (huom, iso määrä porsasta pitää kypsentää useammasa pienessä erässä!).

Kypsennä porsasta hetki ja lisääsitten pavut ja sipulit possun joukkoon. Mausta kalakastikkeella.

Siirrä kypsä jauheliha kulhoon ja lisää morttelissa jauhettu massa. Mausta seos sokerilla, limen mehulla ja kalakastikkeella. Lisää joukkoon korianterin ja mintun lehdet. Sekoita hyvin.

Annostele jauhettu possusalaatti lautasen keskelle ja koristele paahdetulla riisijauholla.

maanantai 27. elokuuta 2012

Lyhyesti keittokirjablogista!

Yhteistyössä ruoka.fi 





Lupauduin monen muun bloggaajan tavoin kirjoittamaan kirjapalkalla muutaman arvion ruoka.fi keittokirjablogiin. Jos kiinnostaa miten minulla ja Sea Horsen Oskarinleivällä meni, niin löydät jutun Stadin klassikoista täältä.

Haukinabea mustilla torvisienillä - eli ranskalaisesta kalasopasta japaniin

japanilainen kalasoppa suomalaisittain

Meidän mizuna on jotenkin ihan villiintynyt. Kaikki alkoi alkukesällä, kun V askarteli uudelle kasvimaalleni pari yrttilaatikkoa. Kylvin laatikoihini lehtipersiljaa, mangoldia, salaatteja ja istuttelin joitain yrttejä. Salaateissa luotin pariin erilaiseen salaattisekoituspussiin, joista toisessa oli MYÖS mizunaa. Ilmeisesti tuo meidän penkki on poikkeuksellisen suotuisa mizunan kasvulle koska siellä on valtava "pensasaita" pelkkää mizunaa. Jos siinä salaattisekoituksessa on muita taimia joskus ollut, ne ovat tukehtuneet vihreän repalelehtisen jättimizunan alle.

Mizuna on kasvanut jättimäiseksi! Keitettynä se saa ihan uuden luonteen.
 Vaikka olen kuinka harventanut penkkiä ja useampikin salaatti tuosta rehusta on jo tehty, se vaan puskee uutta ja uutta. Eräänä iltana sitten huokailin, että mihin ihmeeseen tuota nyt voisi käyttää ja nopean googlauksen avulla bongasimme, että japanilaiseen kalapataan, nabeen, käytetään usein mizunaa. Innostuin heti, sillä muistin vielä elävästi miten hyvää se Maruia Springsin Nabe joskus oli.

Lohen poskilihat kannattaa kalastaa talteen lientä keitellessä. Ne lisätään myöhemmin takaisin soppaan, ovat herkullisia.
En ollut koskaan aiemmin tehnyt nabea itse, mutta käytännössä se on padallinen kalaa ja muuta keitettynä liemessä :) Maruian ruuasta muistan, että liemeksi oli tehty chilillä maustettua vahvaa misokeittoa. Se oli ihan järkyttävän hyvää joten samaan suuntaan lähdettiin meilläkin.

Ihan pienelle määrälle ihmisiä nabea on varmaan hankalaa saada mitoitettua sopivaksi, mutta meille kävi niin iloisesti, että saimme tavallaan yllätysvieraita :) Ystävämme soittivat ja pyyysivät meitä kanssaan ulos syömään, mutta koska olimme jo shopanneet jääkaapin täyteen kalaa esitimme vastavetona kutsun tulla maistelemaan nabea - vaikken sitä koskaan ole tehnytkään aiemmin:) Ja siitä tuli tosi hyvää.

nabe, rapujen lisäys
Tiikeriravuilla ei montaa minuuttia kestä kypsyä - ne muuttuvat tiikerinoranssiksi kypsyttyään

Ihan tarkkaan en taaskaan mitannut aineita, mutta toisaalta tämä on ruoka, jonka voi maustaa aika lailla oman makunsa mukaan sopivaksi. Liemessä saa oikeasti olla vahvuutta ja jonkin verran chiliäkin, koska iso määrä kalaa ja kasviksia "syö" liemen mausta oman osansa. Minä tein tästä hieman suomalaistetun version, johon laitoin mizunan ja muiden rehujen lisäksi ruodottomaksi silpomaani haukea, puolet isosta tarjouslohesta ja pakastimesta löytämiäni tiikerirapuja sekä vihersimpukoita. Kaloista sopivat varmaan mitkä tahansa vähän kiinteälihaisemmat lajit kuten vaikka ahven ja kuha. Mukaan olisi voinut laittaa myös harrastuneisuuden mukaan tofua ja Maruia Springsin nabessa taisi olla mukana kanaakin. Ja sitten vielä tarvitaan sieniä yleensä kai siitakkeita mutta näin keskellä suomen parasta sieniaikaa laitoin soppaan mustia torvisieniä, koska muistelin että ne sopisivat itämaiseen ruokaan. Taisi olla Välimäen reseptivinkki jostain säilöttyjen torvisienten pakkauksesta. Mutta minulla kävi vielä ihan erinomainen tuuri ja satuin löytämään Sellon katolla olevalta torilta ihan tuoreita mustia torvisieniä, eivätkä ne olleet kantarelleja kalliimpia edes. Luulisin että tuoreet, nuoret tatit kävisivät myös ihan erinomaisesti.
hauki, naben teko
Hauki on kiinteälihaisena ihan erinomainen kala nabeen.
Nabestamme tuli erinoamisen hyvää. Pienetkin ruokavieraat halusivat lisää ja tuomitsivat japanilaishenkisen kalasoppamme onnistuneeksi. Mizuna muutti muotoaan mielenkiintoisella tavalla - siitä tuli tosi erilaista keitettynä. Se oli kuin oikein aromikasta ja hyvää pinaattia! Ei varmasti ole viimeinen mizunakeitos joka meillä tehdään. :)

Juomaksi naben kanssa voi tarjota hyvää vihreää teetä tai kuivaa valkoviiniä, jossa on hieman jäännössokeria. Meillä oli varattuna Leth Duett Riesling & Veltliner, joka sopi ruuan kanssa ihan hyvin. 

Tästä annoksesta tuli iso padallinen josta söi hyvin neljä aikuista ja kaksi lasta. Vaikka alkupaloja ei ollut tällä kertaa, ruokaa jäi vielä reilusti ainakin yhdelle aikuiselle tai parille nälkäiselle pikkuterroristille. :) Hyvää patailua ja alkanutta viikkoa kaikille!


vihersimpukoita naben päällä
Naben kanssa kannattaa kattaa myös risteilijöitä ja paperia - etenkin jos ravuissa on kuoret :)

Nellen haukinabe mustilla torvisienillä (noin 6-8:lle)

puolet n. 2,5 kg lohesta + ruodot liemipohjaan
2 valkosipulin kynttä
chilejä; meillä 1 aji cristal ja yksi vihreä chili lisäksi sriracha maustekastiketta valmiiseen keittopohjaan n. 3 tl (jonkun mielestä olisi saanut olla enempikin chiliä)
n. 1,5 rkl Sichuan pepperiä eli anispippuria paahdettuna pannulla
4 tuoretta laakerin lehteä
1 sitruunaruoho rikki lyötynä
n. 1,5 l  vettä

2 porkkanaa
n. 8-10 cm pala retikkaa
1 purjo
2 kevätsipulin vartta
useampi rkl ehkä 6 rkl? brown rice misokeittotahnaa (clear spring)
2  seaweed - misokeittopussia (tai kombu - merilevää palasina)
2 rkl ketjap manisia (tai loraus soijaa)
n. 0,5 dl miriniä

n. 500g haukifilettä, ruodot poistettuna
pari tiikerirapua per ruokailija n. 10 kpl meillä
isohko nippu mizunaa
pari viher- tai sinisimpukkaa per ruokailija meillä 8 kpl
2-3 dl tuoreita mustia torvisieniä

Fileoi lohi ja laita ruodot ilman kiduksia pataan. Laita päälle halkaistut chilit, rikki lyöty valkosipuli ja sitruunaruoho, laakerinlehdet ja paahdetut anispippurit. Peitä ruodot vedellä ja keitä kalasta liemi. Kuori pintaan mahdollisesti nouseva vaahto. Tämä vie puolisen tuntia.

Siivilöi liemestä pois kaikki sattumat, huuhdo pata ja kaada liemi uudelleen pataan. Lisää liemeen misotahnaa, misokeittoaineksia tai merilevää jos käytät sitä. Lisää sriracha - kastiketta tai muuta chilikastiketta niin että sopassa on mielestäsi tarpeeksi tulta. Liemi saa olla aika vahvaa. Mausta keitto mirinillä. Lisää tarvittaessa suolaksi soijaa tai ketjap manisia ja kun liemi on sopivaa, lisää ensin tikuiksi pilkotut kovat juurekset; porkkana ja retikka.

Kun liemi taas kiehuu lisää purjo ja kiinteä valkoinen kala. Taas odota, kunnes liemi taas kiehuu ja lisää sitten kuutioitu lohi ja mahdollisesti vielä kypsentämättömät ravut, äyriäiset, kevätsipulisiivut  sekä sienet. Kun soppa taas kiehuu, lisää vielä lopuksi sopivan mittaiseksi pätkitty mizuna. Meillä vihresimpukat olivat valmiiksi kypsennettyjä pakasteita, joten laitoimme ne mizunan päälle lämpenemään ja valelimme sopan liemellä.

Peitä hetkeksi soppa kannella ja kun simpukat ovat auki tai lämminneet ja tiikeriravut punaisia ruoka on valmis. Kanna pöytään aj anna kaikkien napsia padasta lautaselleen mitä haluavat.  Japanilaiset soppakulhot ovat tietysti parhaat ruuan tarjoiluun, jos sellaiset omistaa. Meillä kun ei sellaisia ole,  soppaa tarjottiin koko - kulhoista josta  maukkaan liemen ryytsäminen myös onnistuu.

torstai 23. elokuuta 2012

Pari vinkkiä kalasoppaan - eli bouillabaisse


Meillä on jumpattu nyt muutamankin kerran bouillabaissea. Juu, juuri sitä klassista, ihanaa sahramilla maustettua versiota, sitä josta löytyy niin monta tuunausta kuin on kokkiakin. Ja kyllä, kun kalakeittoon laittaa sahramia, fenkolia ja appelsiinia siitä tulee jotain Ihan Muuta, kuin se perinteinen lohikeitto.  Ei sillä, että lohikeitossa mitään vikaa olisi, mutta pienestä työläydestään huolimatta bouillabaisse on vaan niin naurettavan hyvää että sitä on tarvinnut jumppailla kesän kuluessa meilläkin moneen otteeseen.

"Bouillabaisse on oikeastaan keitto, jota kalastajat tekivät joskus kauan sitten saavuttuaan kalastusmatkaltaan rantaan - soppaan heitettiin kaikkea, mitä saaliiksi nyt saatiin" V tarinoi taannoin kauhoessaan lisää kalakeittoa A:n lautaselle. "Tämä on parasta kalakeittoa koskaan" henkäisi A ja minä lusikoin kuumaa soppaa suuhuni. Vaikka olin ihan poikki aiottua pitkällisemmästä projektista, en voinut kuin olla tyytyväinen itseeni ja ruokaan jonka sain aikaan.

Me olemme googlailleet useita bouillabaissereseptejä netistä kuten asiaan kuuluu - ja sovelsimme niistä sopivia paloja sen mukaan mitä sattui olemaan käsillä. Kalakin on vaihdellut sen mukaan, mitä kalatiskissä on ollut saatavana ja tuoreena. Mutta oikeastaan paras soppa saatiin sillä kerralla, kun teimme keittopohjan soveltaen Nigel Slaterin neuvoja kalapadan tekoon

Siinä keittopohjaa ei keitellä ehkä ihan niin pitkällisesti kuin bouillabaissen klassisimmissa resepteissä vaan Nigelmäisesti oikaistaan sardellilla ja muutamalla tuoreella oksalla yrttejä. Joku voisi sanoa että moukkamaista, mutta meistä keitto sai upean pohjamaun sardellista. Kyllä keittoon silti keitettiin pohja; se vain aloitettiin sulattamalla muutamia sardelleja kattilan pohjalla öljyssä. Taatusti käytämme tuota kikkaa toistekin.Ja sitten laitoimme suurin piirtein seuraavanlaisen setin keitoksi ja siitä tuli ihanaa. Pitkälliseksi projektin teki se, että kaupassa kaloja ostaessani kuvittelin, että minulla olisi ollut kotona purkki Puljongin kalalientä - mutta sepä oli piiloutunut niin hyvin, että löysin sen vasta viikkoa myöhemmin. Eikä käsillä ollut edes mitään teollista liemikuutiota, joten aloitin sopan tekemisen keittämällä liemen ostamani kuhan ruodoista. :) Käy se niinkin, mutta jos nyt sattuu olemaan valmiiksi kalalientä, niin homma nopeutuu huomattavasti. Ja jos nyt keität liemesi itse, niin muistathan poistaa kalalta kidukset! Normaalisti kaupan kalamestari niin tekeekin, mutta ellei ole tehnyt tai jos kala on itsepyydettyä kidukset on syytä poistaa. Niistä mukaan liukenee paitsi kaikkea niitä epäpuhtauksia joita kala on vedestä pois suodattanut, niiden mukana myös kitkerä maku kalaliemeen. Ja jos rapujuhlien jälkeen vielä kykenet keittämään kuorista rapuliemen, siitäkin saa upean pohjan tälle sopalle.

Rouilleen käytin kuivattua leipää, koska ohjeessa niin sanottiin. Mutta kyllä minua vähän jäi kiusaamaan, että olisiko Ihan Aito Rouille kumminkin pitänyt tehdä perunasta, kuten muistelin.  Tässä reseptissä Rouille tehdään vähän kuten leivänmuruilla sakeutettu paprikamajoneesi. Ihan hyvää tästäkin tuli, mutta jos ei ole kuivaa leipää - käytä keitettyä perunaa vaikka tuon linkkaamani hesarin ohjeen mukaan. 

Resepti on siis yhdistelmä FoodNetworkin bouillabaissea ja Nigelin kalapadan reseptiä. Eli suurin piirtein näin meillä kalasoppaa tehtiin.

Bouillabaisse (n. neljälle)

Rouille
1 punainen paprika (paahdettuna, kuorittuna)
1 keltuainen
1 rkl dijon - sinappia
2 valkosipulin kynttä
siivu valkoista leipää
n. 1,2 dl hyvää oliiviöljyä

Keittopohja
2 rkl oliiviöljyä
4 sardellifilettä
2 valkosipulin kynttä
2-3 timjamin oksaa
laakerinlehtiä, muutamia
1 appelsiinin kuori
1 sipuli
2 sellerinvartta
(pari porkkanaa)
n. litra kalalientä tai kalanruotoja ja vettä niin paljon, että ruodot peittyvät
n. 2 dl valkoviiniä tai desi pernod'ta
1 rkl mustaa pippuria

Keittoon
1 appelsiinin mehu
1 tölkki tomaattimurskaa
+ pari desiä tomaattimehua (tai 2 tlk tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia - mitä nyt on)
hyppysellinen sahramia
1 purjo ihan ohuina, "suuhun sopivina" suikaleina
1 fenkoli, kanta sekä kovimmat varret poistettuna ja ohuelti siivutettuna
Kalaa ja mereneläviä haluttu määrä (meillä esim. n. 10 cm pala isohkoa lohta, 1 kuha ja n. 500g sinisimpukoita)
suolaa ja pippuria



Valmistelut: Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja halkaise paprika. Voitele vähän öljyllä ja laita paahtumaan uuniin. Anna paahtua kunnes siinä on mustia läkikkiä, jonka jälkeen laita paahtunut, kuuma paprika muovipussiin tai pieneen kulhoon ja sulje pussi tai peitä kulho elmukelmulla. Kuuman paprikan höyryt irrottavat kuoren, jolloin se on helppoa poistaa.

Pese simpukat huolellisesti juuresharjalla ja poista simpukan kansien välistä mahdollisesti näkyvä "leväparta". Hävitä kaikki simpukat, jotka eivät pestessä mene kiinni kun niitä vähän kopauttaa.

Keittopohja: Lorauta kasarin pohjalle tilkka öljyä. Laita öljyyn 2 rikki lyötyä valkosipulin kynttä, nelisen sardellifilettä, pari-kolme oksaa timjamia ja 2 laakerinlehteä. Jos käytät tuoretta laakerinlehtä, tuplaa määrä koska kuivattaminen vahvistaa laakerin makua. Sekoita mausteita kuumassa öljyssä kunnes sardelli sulaa ja yrteistä irtoaa makua. Älä ruskista valkosipulia. Lisää raastettu luomuappelsiinin kuori.

Lisää sitten liemipohjaan pilkottu sipuli, sellerinvarret ja halutessa myös pari porkkanaa.  Freesaa hetki ja lisää sitten valkoviini tai pernod (kumpaa vaan haluat käyttää), mustat pippurit ja kalaliemi (tai vesi ja kalanruodot). Kiehuta keittopohjaa ruotojen kanssa puolisen tuntia (ilman ruotoja 20 min riittää kyllä) ja sen jälkeen siivilöi liemi.

Rouille: Keittopohjan tekeytyessä on aika tehdä rouille valmiiksi. Kuori paahdettu paprika ja laita kaikki muut aineet paitsi öljy tehosekoittimeen. Käynnistä tehosekoitin ja valuta öljy ohuena nauhana kulhoon, jolloin muodostuu majoneesimainen kastike.

Keiton teko: lisää siivilöityyn liemeen tomaattimurska, sahrami, appelsiinin mehu sekä ohueksi viipaloidut purjot  ja fenkoli.  Kiehauta keittoa hiljalleen n. vajaa 10 min ja lisää kiehuvaan keittoon kalanpalaset. Anna taas kiehahtaa uudelleen ja lisää sitten pestyt simpukat. Keitto on kypsää kun simpukat aukeavat. Siihen mennee n. 4-6 min.  Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoa keitto hyvän maalaisleivän kanssa ja rouillesilmällä.  Koristele halutessa lehtipersiljalla.

torstai 16. elokuuta 2012

Elokuumuikkuja saaristomerellisesti ;)

yrttimarinoidut muikut uunissa
Yksinkertainen todella on kaunista vai mitä? Tuon valtavan yrttivuoren alla on piilossa muikku ja sen kaveri toinen muikku. Mutta tällä kertaa niitä ei olekaan pyöritelty ruisjauhossa ja paistettu voissa vaan ne laitettiin yrteillä ja lisänä tarjottiin upean makuista paahdettua maa-artisokkaa.

öljy, kapris, muikku

Tämän ruuan syntyyn vaikutti köksän suhteellinen laiskuus. Muikku on hyvä kala paistettuna voissa, mutta siitä tulee aina keittiöön se tavallinen pilvi paistinsavua. Etenkin mökillä, missä ei ole liesituuletinta. Mutta ei hätää, muikut voi laittaa myös näin. Niistä tulee erinomaista myös vain kaatamalla päälle paljon hyvää öljyä, runsaasti valkosipulia ja hakattuja yrttejä suoraan penkistä.

paahdettu maa-artisokka
Maa-artisokat paahtuivat mukavasti kun laitoin niihin vain öljyä, suolaa ja mausteita.
Lisukkeeksi paahdoin maa-artisokkaa ja vihanneslaatikon pohjalle jääneet uudet perunat. Ja tällä kertaa maa-artisokan paahtaminen onnistui niin hyvin, että harmitti etten laittanut niitä enempää. Sillä maa-artisokan raikas maku kävi ihan älyttömän hyvin yrttien kanssa paahtuneen aromaattisen kalan kanssa. Vielä vähän sitruunanmehua kaiken päälle tarjoiluvaiheessa ja ääntä kohti. Ei varmasti jäänyt viimeisiksi paahdetuiksi maa-artisokiksi, sillä niin hyvää tästä tuli.

Olin vain (turhaan) vähän epäluuloinen, koska viimeksi yrittäessäni paahtaa maa-artisokkaa sain aikaan sellaisia pehmeitä, jotenkin ylikypsän oloisia maa-artisokkia. Luulen, että silloin vikaan meni, että laitoin paahtamisvaiheessa marinadiin liikaa nesteitä; artisokat eivät paahtuneet vaan keittyivät kypsäksi. Nyt valelin ne vain öljyllä ja ripotin päälle hyvää sormisuolaa. Sitten tomautin vähän cayannea ja mustaa pippuria leikkuupinnoille ja työnsin koko komeuden uuniin. Puolessa tunnissa sekä perunat että artisokat olivat paahtuneet valmiiksi.

yrttimuikut uunissa
Pienet kalat valmistuvat uunissa nopeasti

Ja muikut eivät tuolla tavoin öljyyn ladoittuina kauaa vaadi - laitoin pellin uuniin n. 10-15 minuutiksi eli kunnes yrtit näyttivät vähän kärventyneeltä ja neste kiehui.  Tällä sapuskalla oli hyvä aloittaa lomamme toinen osa, jonka V fiksusti oli säästänyt myöhäiseen elokuuhun. Kaikki kun tuntuu olevan pari viikkoa myöhässä tänä kesänä, niin miksipä ei sitten lomakin :)

muikku, maa-artisokka, yrtit
Annos on yksinkertainen ja täynnä makua, päälle vain pirskaus sitruunaa ja tarvittaessa ripaus suolaa.

Muikkuja yrteillä ja paahdettua maa-artisokkaa (n. 3-4:lle)

varaa n. 5-8 pientä muikkua per ruokailija (riippuu kalan koosta, montako niitä jaksaa syödä) Meillä valmiiksi perattuja muikkuja oli pieni rasiallinen ehkä 400g?
öljyä
4-5 valkosipulin kynttä
puolitoista tai pari desiä yrttisilppua (esimerkiksi rucolaa, timjamia, sitruunatimjamia, mäkimeiramia, thaibasilikaa, lehtipersiljaa... Mitä nyt penkissäsi kasvaa)
1 sitruunan kuori ja mehu
n. 1 rkl suolakapriksia
mustaa pippuria myllystä

lisäksi
3-4 maa-artisokkaa per ruokailija (tai maa-artisokkaa ja perunaa)
öljyä
cayannea
suolaa
pippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen kiertoilmalle. Laita halkaistut maa-artisokat leikkuupinta ylöspäin paistoastiaan ja valele niitä öljyllä. Ripota päälle suolaa, cayannepippuria ja mustaa pippuria myllystä. Laita uuniin paistumaan.

Lado sillä aikaa kalat toiselle pellille vierekkäin (jos käytät alumiinista peltiä, se on hyvä suojata foliolla, ettei sitruunan happo irrota pellistä mitään ruokaan - muuten folio ei ole mitenkään erityisesti tarpeen)


Silppua yrtit ja pese sitruuna. Raasta sitruunan kuorta kaloille ja ripottele päälle yrtit sekä murskattua valkosipulia. Minä en huuhtonut suolakapriksia vaan silppusin ne vain pieneksi veitsellä ja lisäsin suolan kanssa kaloille. Jos käytät etikkakapriksia lisää myös suolaa ruokaan. Rouhi päälle mustaa pippuria, valuta runsaasti (ainakin desi) oliiviöljyä ja purista puolen sitruunan mehu.

Laita kalat uuniin kun maa-artisokat ovat olleet uunissa n. 20 min tai kun niiden pinta alkaa jo vähän ruskistua. Ota kiertoilma pois ja jätä kalat uuniin n. 10-15 min tai kunnes kalojen neste kiehuu ja kaloista irtoaa ruoto.

Nauti heti kuivan valkoviinin kanssa.

p.s. jämämuikuista ja paistoliemestä saa herkullista vauvanruokaa hyvän perunamuusin kanssa... 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kantarelli-vuohenjuustorisottoa pistaaseilla ja persikanpaloilla


kantarellirisotto

Tuli tehtyä ihan harvinaisen hyvää ja superherkkää kantarellirisottoa. Mehumaija sai eilen neitsytmatkansa ja koko  päivä oli viinimarjatahroja täynnä. Illalla sitten I:n uinahdettua tajusimme että a) me emme ole syöneet illallista ja b) emme ole käyneet kaupassa. Niinpä tein tutkimusmatkan jääkaappiin ja löysin risottoon viime viikonloppuna noukittuja kantarelleja ja vanhan vuohenjuustogoudapalan. Kyllä näistä jo illallinen syntyy. Ehkäpä saisin sen jopa aikaan ennen kuin uusi Sherlock alkaa uusilla jaksoillaan:)

Ja kun televisiosta alkoi jo kuulua lupaavia ääniä nakkasin vielä pannulle mukaan reilun kourallisen paahdettuja ja suolattuja pistaaseita - ja olin tyytyväinen ideaani, sillä ne kävivät siihen kuin nenä päähän. Lopuksi vielä siivutin yhden donitsipersikan mukaan. Oi että tuli aromaattista ja hyvää.

pistaasit, kantarellit, vuohenjuusto, ristto

Pistaasit sopivat ihan tajuttoman hyvin kantarellien kanssa - samoin se vuohenjuustogouda. Persikat voisi halutessaan myös jättää poiskin jos ei halua sekoittaa makeaa ja suolaista, mutta minä rakastan niitä raikkaanmakeita sattumia.

Ja jos pelkää, että kantarelli sitkistyy - ne voi laittaa mukaan myös paistamatta niitä. Nämä on niitä toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä - juttuja. Minulla on nyt ollut melkein rapsakan ruskeiden kantarellien kausi joten niin meneteltiin tälläkin kertaa. Mutta sopisivat paistamattakin mukaan. Maku on vain miedompi silloin.

Enkä siinä kiireessä mitannut tarkemmin risoton aineita, mutta pohjana oli perusrisottoa biancolla taitettuna kuten vaikka tässä ohjeessa  - makuaineet vain erilaisia. Ja kun olimme asettuneet mukavasti sohvalle risottolautastemme kanssa V avasi pullon Perlugo - kuohua, joka oli ihan erinomaista. Samoin kuin se Sherlock. :) 


Kantarelli-vuohenjuustorisottoa pistaaseilla (pääruuaksi 2-3:lle)

n. 3-4 dl kantarelleja
2 pientä kevätsipulin päätä + varsia lopuksi koristeluun
1 shalottisipuli
1 valkosipulin kynsi
1 sellerin varsi
1 kasvisliemikuutio
2 rosmariinin oksaa
loraus Martini biancoa 
kourallinen pistaaseita
n. 150g vuohenmaitogoudaa, raasteena
parmesania raasteena
1 donitsipersikka (tai 2 jos tykkää laittaa enempi)
nokare voita
öljyä
suolaa
pippuria
hyvää risottoriisiä ja vettä  (en mitannut - kaadoin riisiä vaan kasariin sen verran kuin tuntui "oikealta" ehkä n. 3 dl?)

Lorauta kasariin öljyä ja lisää silputut sipulit, shalotti, sellerin varsi ja valkosipuli öljyyn. Kuullota vihanneksia mutta älä ruskista. Lisää sitten rosmariinin oksat sekä riisit ja paahda niitä kovalla tulella hetki ruskistamatta, jotta makupohjan maku imeytyy riisiin. Lorauta riisille martini biancoa, käännä levy pienelle ja sekoita. Lisää liemikuutio ja kuumaa vettä. Hämmennä riisiä lisäämällä vettä vähän kerrallaan kunnes riisi on sopivan kypsää. Tähän kulunee aikaa reipas 20 min ja suurin piirtein litra vettä.

Raasta riisin kypsyessä vuohenmaitogouda ja halutunkokoinen keko parmesania - ehkä n. 1-1,5 dl raastetta. Kuumalla, kuivalla pannulla haihduta hieman vettä kantarelleista ja lisää sitten sekaan nokare voita. Ruskista kantarelleja hetki.

Kun riisi on kypsää, sekoita risottoon kantarellit, juusto sekä silppua mukaan sipulinvarsia. Mausta suolalla ja pippurilla sekä kuorituilla pistaaseilla. Persikansiivut voit joko sekoittaa risottoon tai asetella nätisti lautaselle - tai molempia kuten minä tein :) 

Lopuksi päälle loraus oikein hyvää oliiviöljyä. Risoton pariksi sopii erinomaisesti vaikka hieman yrttinen ja raikas kuohuviini. 


lauantai 11. elokuuta 2012

Karviaisia ja mesiangervoa, eli miten aina ei voi onnistua

kariviainen, mesiangervo
Sain tuossa viime viikolla päähäni, että keittäisin hilloa ensimmäisistä kypsistä karviaisista. Olin Merituulin taannoisen creme brüleen innoittamana kerännyt mesiangervoa kuivumaan jo hyvissä ajoin. Mietin että nämä kaksi olisivat varmaan taivaassa siunattu liitto - aromaattinen karviainen ja melkein vaniljainen mesiangervo - mikä voisi mennä pieleen?

Olin suunnitellut, että uutan kuivattua angervoa tilkkaan sokerista valkoviiniä ikäänkuin makupohjaksi hillolle, siivilöin kukkaset pois ja sitten vaan hillosokeria sekä karviaisia sekaan.

ONNEKSI kuitenkin maistoin sitä uutetta ennenkuin laitoin niitä karviaisia sinne kattilaan. Voi järkytys että siitä tuli kitkerää! Seisoin ihan järkyttyneenä siinä kattilan äärellä ja maistoin uudemman kerran ruskehtavaa litkua. Joo ei, ei tämän näin pitänyt mennä - niinkuin alkuunkaan.

Siinä asiaa pohtiessani tulin siihen tulokseen, että ehkäpä mesiangervo on kuten vihreä tee - jos haudevesi on liian kuumaa, se muuttuu kitkeräksi? Mutta toisaalta - olihan Merituulikin keittänyt sitä angervoa kermassa viisi minuuttia... Ja se jälkkäri oli tosi hyvää. Olisiko sitten valkoviini saanut angervon jotenkin pahan makuiseksi? Tai sitten laitoin sitä ihan liikaa. Enpä tiedä. Aika kauhea litku siitä kumminkin tuli. :)


mesiangervo, sokeri, valkoviini

Hyvässä hiljaisuudessa nakkasin uutosliemen menemään ja tuumasin, että lienee syytä haastatella jotakuta villiyrttiharrastajaa vähän tarkemmin miten sitä mesiangervoa Oikeasti kuuluu käyttää.  Hillon sekaan tomautin perinteisemmässä hengessä aitoa vaniljaa.

Aina ei voi mennä niinkuin pääskysellä, joka lentää suu ammollaan hyönteisessä ilmassa, sanoisi Risto Rasa.



perjantai 10. elokuuta 2012

Siikliä, kantarelleja ja thaibasilikaa - herkkua paistinpannulta

peruna, kantarelli, thaibasilika

"Raksu, me voidaan ostaa sen verran kantarelleja kun me nyt tarvitaan..." Sanoi V eräänä päivänä kun jälleen kerran tuskailin miten haluaisin päästä sieneen, mutta se ei vaan onnistu I:n kanssa. "Sä et nyt vaan tajua", vastasin, "Haluan sieneen! Joo, kantarellit on hyviä, mutta ne sienet on siinä lähinnä oheistuote."

V:lle alkoi valjeta, että mikään järkiperuste ei nyt siis auttaisi, sinne sienimetsään on nyt vaan päästävä, jotta tämänkinvuotinen sienestysähitys saadaan hoitoon.


Sillä kantarelleja etsiessä jahti on lopputulosta melkein tärkeämpää. On niin ihanaa kirmata kopan kanssa pitkin havukenttää ja kurkkia katajien alle. Ja kun aurinko osuu sopivasti, heinien keskeltä kuultaa jotakin keltaista...

Mutta ei silti, kyllä se ensimmäinen kantarellikastike maistui ihan palalle taivasta niiden ruisjauhoissa pyöriteltyjen, voissa rapeiksi paistettujen ahvenfileiden ja uusien perunoiden kanssa. Eikä soraääniä kuulunut muualtakaan pöydän ympäriltä :)

kantarelli, thaibasilika

Meille kävi viime viikonloppuna sillä tavalla, että V sai jostain flunssan, emmekä päässeetkään kotiin suunnitellusti sunnuntaina. Eipä siinä mitään, minä varaan aina vähän ylimääräistä ruokaa mukaan viikonloppukeikoille ja sää helli koko sunnuntain minua, joka jaksoin ulkona touhuta. Niinpä sitten hain ideoita niille aineille, mitä jääkaapissa oli.  Löysin referenssikirjallisuuteen turvauduttuani mm. sen Nigelin fenkolisalaatin ohjeen. Ja kun niitä kantarelleja nyt oli metsästetty ja keitettyjä uusia pottujakn oli jäänyt tähteeksi tuumailin että teen salaatin kanssa vähän paistoperunoita. Ja niistäkin tuli ihan älyttömän hyviä kun älysin vielä laittaa mukaan vähän ruukussaan valtavaksi rehahtanutta thaibasilikaa.

Tämän simppelimmäksi ei kierrätyskeittiöruoka tule. Ja kannattaa nyt hyödyntää niitä kantarelleja, joita metsät ovat keltaisenaan. Vielä ne eivät töki tälle syksyä ja vaikka toisinaan jahti on saalista tärkeämpää, niin eipä tuota metsien kultaa sovi ylenkatsoa - on se vaan kumminkin niin hyvää:)

kantarelli, peruna

Thaibasilikalla maustettua kantarelli-perunapaistosta (2-3:lle lisäkkeeksi)

5-6 eilisiä keitettyjä siiklejä
2-3 dl revittyjä kantarelleja
n. 40g voita
nippu thaibasilikaa
1 valkosipulin kynsi
suolaa
pippuria myllystä

Laita revityt kantarellit kuivalle paistinpannulle ja haihduta niistä hieman vettä. Lisää voi ja paista kunnes kantarelleissa on hieman väriä. Lisää suikaloidut perunat ja siivutettu/murskattuvalkosipulinkynsi. Paista kunnes perunoissa on paljon kauniita, paistuneita reunoja.

Mausta suolalla ja pippurilla sekä thaibasilikalla. Tarjoa heti - ihan erinomainen yhdistelmä oli grillatun mozzarellasalaatin kanssa! :)




keskiviikko 8. elokuuta 2012

Grillattua mozzarella-fenkolisalaattia

fenkolia, mozzarellaa, oliiveita

Saaristossa paistoi aurinko ihan täydeltä terältä viime sunnuntaina. Istuin mökin terassilla ja miesteni nukkuessa päiväuniaan nautin täysin siemauksin omasta hiljaisesta hetkestäni. Mietin, miten eri tavalla sitä lukee näitä samoja keittokirjoja nyt kun I on paikalla. Inspiroidun niistä toki edelleen - mutta niillä harvoilla ja valituilla lukukerroilla huomio vain kiinnittyy eri resepteihin. Arvaatte varmaan, että nopeampiin ja helposti ulkoa muistettaviin.:)

Tietysti on vain kunniaksi suosikkikokkauskirjoilleni, että niistä löytyy niin laaja kirjo kaikenlaista; jälleen kerran päädyin merkkaamaan Nigelin keittiöpäiväkirjasta ainakin kolme reseptiä tekolistalle, mutta yksikään niistä ei ollut sama kuin ennen. Oikeastaan ihme juttu, etten ole mitenkään rekisteröinyt näitä ennen, sillä tämäkin oli niin simppeliä ja kertakaikkisen hyvää.Vielä kun minulla sattui olemaan jääkaapissa purkin pohjat niitä Arnaudin Ihanan Ihania yrttimarinoituja oliiveita (joista muistaakseni olen hehkunnut ennenkin)ja sitä pirkan tuoremozzarellaa joka oli joskus pirkan parhaat - brändättyä. Tämä ruoka on taas yksi niistä jotka hyötyvät todella kun käytettävissä on ihan parhaita raaka-aineita.

fenkoli, grilli
Halkaisin fenkolin poikittain kantoineen, jotta sain edes osan liuskoista pysymään kasassa.
Nigel itse sanoo kirjassaan, että häntä miellyttää tässä ruuassa hieman "hiiltyneen" fenkolin kontrasti maitoiseen ja pehmeään tuoremozzarellaan. Kyllä, mutta lisäisin että tässä salaatissa ja etenkin noiden ihanien oliivien kanssa fenkolin lähes lakritsaiset maut nousevat upeasti esiin. Ihan mielettömän erilaista kun vertaa mihinkään aiemmin tekemääni fenkolijuttuun. Erilaista, mutta ehdottomasti positiivisessa mielessä. :) 

Eikä minua haitannut ollenkaan että valmistusvaiheessa fenkolia ei tarvitse keittää ennen grillausta:) kyllä tuo grillaaminen hieman rauhallista otetta vaatii - kun fenkolit siivuttaa tällä tavalla, osa paloista on irtonaisina ja niiden kääntely voi käydä hermoon. Jos sinulla sattuu olemaan sellainen grillauskori (tai vaikka parilalevy), pääset ehkä helpommalla mutta minä grillailin nämä Ihan Itse kaasugrillissä kun V oli flunssassa sängyn pohjalla ja hyvin onnistui.

Siivutin fenkolit ohuelti, laitoin niille vähän öljyä ja grillasin kauniit raidat. Salaatin itsessään koostin heti sen jälkeen kun fenkolit oli grillattu. Nigel sanoo, että grillaukseen kuluva aika vaihtelee paljon grlillistä, mutta meidän weberillä meni ehkä n. 10 min.

arnaud - oliivit, fenkoli
Arnaudin kivettömistä ei makua puutu, vaikka monesti kivettömät ovat mitäänsanomattomia.

Se mikä tässä ruuassa vähän hämäsi, oli että ohjeen mukaan ruoka riittäisi jopa neljälle. Ehkä alkupalaksi joo, mutta en usko että edes kevyeksi lounaaksi useimmille meille riittäisi mitenkään neljännes fenkolia ja puoli palloa mozzarellaa. Okei, ohjeessa sanottiin että oliiveita pitäisi olla 24 kpl, mutta minä laitoin vaan n. kummenkunta. Mutta ne olivatkin niitä Arnaudeja, joisa on tosi vahva ja tiivistynyt maku. Meillä salaatti meni paistettujen perunoiden kanssa kahdelle nälkäielle ja yhdelle närkkijälle, joka kulki ympäri terassia äidin lautaselta vonguttu fenkolipala suussaan. Hämmentävää, että se pieni tykkää niin fenkolista. :)

Joka tapauksessa, erinomainen salaatti ja tavattoman yksinkertainen - kokeilkaa ihmeessä!

Grillattua mozzarella-fenkolisalaattia (alunperin ohjeessa 4:lle, sanoisin että oikeasti 2:lle)

2 fenkolia
2 palloa mozzarellaa
24 oliivia (meillä noin 10-12 arnaudin oliivia + purkin pohjalle jäänyt marinointiliemi)
n. 5 rkl hyvää oliiviöljyä
hyvä nippu lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria myllystä

Kuumenna grilli ja leikkaa sitten fenkoleista varret pois. Nigel vinkkaa että varret voi käyttää liemeen joskus myöhemmin. Säästä kuitenkin fenkolin tillimäiset lehdet, jos niitä on mukana. Ne voi lisätä salaattiin lopuksi. Minä leikkasin varret pois vähän vinosto, niin että fenkolista tuli ikäänkuin pyöreäpohjainen salmiakkikuvio :)

Siivuta fenkoli sitten n. 1/8 tuuman siivuiksi, eli suht ohuiksi - mutta älä missään tapauksesssa poista kantaa - ohuet fenkolikerrokset on helpompaa paistaa kun kanta pitää ne koossa. Näin ohuena kannastakin tuli varsin syötävää. Pyörittelin fenkolit tilkassa oliiviöljyä ennen grillausta, vaikke nigel niin ohjeistakaan.

Paista sitten grillissä fenkoleita molemmin puolin niin kauan, että ne pehmenevät ja saavat kauniin ruskeat raidat - tähän menee grillin lämpötilasta riippuen n. 10 min.

Sekoita sitten salaatti: halutessasi pilko oliiveita ja kaada oliivit (sekä arnaudin tapauksessa vähän marinointiöljyä) fenkolien päälle ja sekoita. Lisää hyvää oliiviölljyä, revityt tai ohuelti siivutetut mozzarellan palaset ja silputtu lehtipersilja (ja fenkolin lehdet jos niitä oli). Rouhi mustaa pippuria ja ripottele salaatille hyvälaatuista suolaa. Sekoita ja tarjoa heti:)

"Mamm!" sanoi I hymysuin ja juoksenteli terassilla fenkoli kädessään. :)





torstai 2. elokuuta 2012

Kuminajuustolla kuorrutettua uunikaalia ja perunaa Matjes - sillillä

Kuminajuustolla kuorrutettua uunikaalia

Tämä resepti on simppelisti hyvää ruotsinkielisen Gourmet - lehden malliin. Onko sinulle tullut koskaan mieleen, että kaali, matjes - silli ja uudet perunat voisivat sopia hyvin yhteen? Yhdistelmä voi kuulostaa ensialkuun epäilyttävältä, etenkin tällaisen ei-niin-suuren-sillin ystävän korvaan mutta se oli herkkua! Annos on minusta ihan erinomaisen tyylikäs kesäinen kotiruoka-annos jota kyllä kehtaa tarjota nirsommallekin porukalle. Ehkä se on sitten se sillin ja perunan yhdistäminen, mutta tässä on jotain tosi kotoisaa fiilistä vaikka on ihan uuden oloinen idea. Ja jos ruuasta haluaa täydelleen salonkikelpoisen, sen kanssa voi hyvin tarjota jotain aromaattisempaa viiniä - vaikkapa whole bunch grenache-viognieria. Tykkäsin! ... Ja kuulemma tätä saa meillä tehdä toistekin. :)

Vaikka ohjeessa on eri vaiheita, niistä jokainen on helppo, tarvittavat aineet ovat hyvin yksinkertaisia, edullisia ja puhtaan makuisia. Tämä on juuri sellainen ruoka jolla saa hyvän emännän pisteitä tosi helposti - ainakin jos kukaan ei tulisesti vihaa matjes - silliä :) Lisäksi kaikki ainekset säilyvät tosi hyvin vaikka mökillä mukana.

Siikliä ja matjes - silliä
Yksi matjes - filepala on liian vähän puolikkaalle siiklille

Alkuperäisen ohjeen määriä voi jokainen tietysti tarkistaa oman makunsa mukaiseksi. Minua jäi vähän harmittamaan, että olin niin epäluuloinen sen Matjes - sillin määrän suhteen. Alkuperäisessä ohjeessa oli nimittäin käytetty tanskalaista alkuperää olevaa mantelisen makuista perunalajiketta "sparrispotatis" josta ei kevyellä googletuksella löytynyt suomalaista nimeä. Tätä potaattia käytettiin kaksi per annos ja sen päälle levitettiin kokonainen Matjes - file. Se kuulosti minulta väärältä suhteelta ja päädyin laittamaan silliä ehkä suorastaan liiankin vähän. Kyllä annos olisi varmaan kestänyt jopa sen kokonaisen fileenkin - mutta ainakin se olisi kestänyt tuplamäärän silliä verrattuna siihen mitä minä päädyin laittamaan. Oli helppoa sortua laittamaan silliä liian vähän, koska en löytänyt lähikaupasta kuin valmiiksi viipaloitua filettä ja laitoin yhden sellaisen valmiin viipaleen perunanpuolikkaalle. Käytin ruokaan uuden sadon siikliä sparrispotaattien puutteessa. Silliä olisi saanut olla ainakin kaksi viipaletta per potaatin puolikas - ehkä jopa se kokonainen file per läjä. Kaalia laitettiin alkuperäisessä ohjeessa kokonainen kaalinpää - mutta meillä oli niin suuri kesäkaali, että sain puolikkaasta aikaan samannäköisiä lohkoja kuin lehden kuvissa; riippuu siis täysin kaalin koosta tarvitsetko puolikkaan vai kokonaisen. Pieni kaali menee tietysti tosi nätisti neljään lohkoon; yksi per annos.

uunikaali ja voita

Ideana siis on, että lohkottu kaali paahdetaan ensin erikseen ja perunat kiehautetaan suolatussa vedessä kypsiksi kaalin paahtuessa. Lopuksi koko komeus kootaan annoskasoiksi, kuorrutetaan kuminajuustolla, valellaan kermatilkalla ja paahdetaan uuunissa upeanmakuiseksi herkuksi. Suosittelen kokeilemaan - kaali saa ihan uutta eloa paahtuessaan voinokareen kanssa uunissa ja ainakin minua miellyttää suuresti tuo annoksen rakentaminen kasaksi jonka voi nostaa lautaselleen isolla lastalla. Ja kun sitten teen tätä uudelleen, silloin varmaan kokeilen laittaa sen kokonaisen fileen - kuulette sitten oliko se liikaa vai ei. :)

Kaalia ja uuttaperunaa Matjes - sillillä


Kuminajuustolla kuorrutettua uunikaalia ja perunaa Matjes - sillillä (4:lle)

4 matjes - sillifilettä (tai maun mukaan, mutta saa oikeasti olla ainakin 2 filettä)
1 kesäkaalinpää (pienehkö)
8 (sparrispotatisar) käytin siis siikli - perunaa
2 rkl voita (meillä meni kyllä enemmän voita kuten kuvasta näkyy ;) )
1,5 dl ruokakermaa
100g kuminajuustoa raasteena
(tilliä hakkeluksena)
suolaa ja pippuria myllystä

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Keitä pestyt perunat suolatussa vedessä kypsiksi ja pidä ne lämpimänä.

Jaa kaali isoiksi lohkoiksi ja laita ne voideltuun uunivuokaan. LAita jokaisen kaalikasan päälle nokare voita ja ripottele suolaa ja pippuria. Laita kaalit uuniin ja paista 15-20 min kunnes lohkot ovat saaneet kauniisti kultaista väriä ja pehmenneet.

Voitele toinen uunivuoka. Laita perunat 2 cm paksuisina viipaleina annoskasoihin (minä halkaisin perunat, mutta jos onnistuu ne voi siivuttaa ohuemmin, jolloin kasa on helpompi nostaa lautaselle).  Nosta jokaisen kasan päälle matjes - silliä ja valmiiksi paistettu kaalilohko. Ripottele kaalin päälle tillihakkelusta, raastettu juusto ja lorota kermaa joka kasan päälle.

Gratinoi uunin grillivastuksen alla 5-8 min tai kunnes juusto on sulaa ja kauniin väristä. Nauti heti.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kaalipataa lipstikalla eli kiitos groove.fm!

Kesäkaalia ja lipstikkaa

Minä olen tässä pienen hiljaiseloni aikana miettinyt syvällisesti tätä meidän arkiruokailuamme ja tullut siihen tulokseen, että koska I on vähitellen siirtänyt uniaikaansa myöhäisempään, meidän pitäisi syödä a) aikaisemmin ja b) jotain, minkä valmistaminen onnistuu joko ennakkoon I:n päikkäreiden aikana tai nopeasti iltapäivällä. Nyt vielä kun myös A huitelee omilla teillään kesälaitumilla homma tahtoo mennä niin, että ruuanlaittoon päästään vasta kun I on mennyt unille, kello on helposti puoli kymmenen ennenkuin istumme V:n kanssa illalliselle. Ja sitten onkin jo kohta Nellen nukkumaanmenoaika.

Lisäksi se hävikistä herkuksi kampanja pisti miettimään myös sitä, miten paljon vähemmän ruokaa menisi haaskuun jos ainakin arkena pyrkisi tekemään ihan simppeliä ruokaa. Etenkin tuo myöhäinen ruuanlaittoajankohta kun pistää usein mutsin mutkat suoriksi ja osa ruuista joita päivällä olin ajatellut tekeväni jäävät tekemättä kun ei vaan jaksakaan sitten. Lopputuloksena on, että tulee syötyä sudennälkäisenä myöhään illalla ja usein simppeliä, mutta ihan liian raskasta ruokaa. Mieli huutaa jotain yksinkertaisempaa ja jotenkin raikkaampaa.

Noh, nämä ajatukset mielessäni olin saanut päähäni, että kesäkaalista tehty simppeli, rakkaudella hauduteltu keitto olisi kova juttu. Mutta matkassa oli parikin muttaa.  Ensinnäkin halusin soppaani keittoluita, joita pitkällisestä ja aktiivisesta etsimisestä huolimatta ei vaan kuulemma tähän aikaan vuodesta yksinkertaisesti saa mistään. Ja toisekseen V ei vaikuttanut mitenkään innostuneelta kuumasta jauheliha- kaalikeitosta keskellä hellettä. Kumma juttu ;)

kaalipata laitetaan uuniin hautumaan

Ja kun olimme lipsahatneet jo viikon tekemään jotain muuta joka päivä aloin jo vähän ahdistua koko kaaliin; mitä siitä nyt keksisi ennenkuin se menee pilalle? Ja juuri silloin pelastus tuli yllättävältä taholta.  Olin huoltamassa I:tä kodinhoitohuoneessa kun kuulin radiosta Grooven naisjuontajan kehuvan, jotta lipstikka kaalipadassa on ihan erinomaisen hyvää. Että pataan ei tarvita lihalientä lainkaan, jos vaan silppuaa sekaan suuren kasan lipstikkaa. Totta, kaalikeitto tai -pata voisikin saada lipstikasta ihan uutta kesäistä groovea. Uteliaisuuteni heräsi. Sitäpaitsi tiedän että V tykkää lipstikasta ja olin tosiaan jo vähän huolissani kesäkaalini nesteytymisasteesta vihanneslokerossa. Joten tuumasta toimeen. Kaali oli vielä täysin kunnossa, löysin jääkaapista palasen pancettaa ja tasolta tuoreen valkosipulin. Pihalla on edelleen se valtava lipstikka. Jääkaapissa oli vajaa pahvi valkkaria joten siitä sitten vaan kokeilemaan uusinta lipstikkavinkkiä kaalin kanssa.

Ja lopputuloksena oli ihan erinomaista arkiruokaa! Se lipstikka raikastaa kaalin mahtavasti maistumatta liian ärhäkästi kaalin ohi. V taisi todeta jotain että "lipstikka poistaa kaalista sen muljahtelevan (?) jälkimaun" Kuinkahan tieteellinen ilmaisu tuokin lieni, mutta luulen että tajan mitä hän tarkoitti - kaalipata ei haissut edes lainkaan kaalipadalle vaan lipstikka nosti kaalista esiin niitä raikkaita makuja. Ja mikä parasta, pata syntyy uunissa itsekseen jo päivällä, iltasella sen voi vaan vääntää uudelleen lämpiämään ja syödä pois makeina paloina. Ja mikä ehkä parasta, kun pata on valmista siitä voi ottaa osan ja syöttää pikkumiehelle iltapäiväruokana - etenkin jos suolan lisäämisen jättää vasta loppuun. Koko perhe ruokittu tällä yhden pötin ruualla. Kiitos ja kumarrus.


kypsä pata on pehmeää

 Lipstikkaista kaalipataa (n. 3-4:lle nälästä ja lisukkeista riippuen)

1/2 isosta kesäkaalista
1 paksuhko siivu pancettaa
2 kevätsipulia
kunnon nippu lipstikkaa (ehkä reilu desi haketta)
1 valkosipuli
1 pkt naudan jauhelihaa (400g)
1 dl valkoviiniä
5-6 dl vettä
pippuria
suolaa

Pilko pancetta ja paista sitä tilkassa öljyä jotta rasva irtoaa. Lisää jauheliha ja ruskista se padassa. Lisää sitten silputut kevätsipulit ja kuullota vielä hetki.  Lisää kesäkaali kuutioina ja anna sillekin väriä. laita kaalin sekaan kokonainen tuore valkosipuli - se antaa makunsa padan hautuessa. Lisääs itten valkoviini, vesi ja yrttisilppu. Rouhi pippuria mukaan ja jos aiot antaa ruokaa vauvalle, lisää suola vasta sen jälkeen kun olet ottanut osan ruuasta sivuun vaaville.

Hauduta kypsäksi kannen alla n. 180 asteessa 2-3h tai kunnes kaali on ihan pehmeää ja neste on sopivasti vähentynyt.

Vinkki: jos aiot syödä ruuan heti kun se on hautunut, 5 dl vettä riittää. Jos aiot uudelleenlämmittää ruokaa, 6 dl on todennäköisesti oikeampi määrä.