lauantai 11. tammikuuta 2014

Aprikoosikanaa ja sinappista kurpitsapyrettä




"Jännä juttu", mietiskelin äsken askelten rapistessa vähän kuuraisen sammalen päällä, "miten paljon sitä näkee kun vaan pysähtyy katselemaan". Ihan arkinen juttu; roskien vieminen ulos, hiljaisuuteen, tammikuussa jossa ei olekaan yhtään lunta ja jäätä onkin elämys kun sitä pysähtyy pohtimaan. Taivaalta satoi melkein näkymätöntä, ohutta lunta. Ihan kuin jäätynyttä usvaa.

Vaikka lumessa on puolensa, hieman kaihoisalla mielellä tervehdin edelleen vihreänä hehkuvaa, mutta kuuran kovettamaa sammalta. "Kompostille voisi ehkä hakea pussillisen haketta jo valmiiksi" tuumasin puoliääneen - sillä kohta vajalta kompostille vaeltaminen vaatii käytävien kaivamista ja pussin raahaamista pitkin kiertoteitä. Pysähdyn katselemaan lunta ja näen, miten hengityksestäni nousee ilmaan suuri pilvi joka hajoaa lumisaten joukkoon harmaata taivasta vasten.

Ihan kummallinen tämä tämmöinen talvi.


Kiireen keskellä on välillä pakko pysähtyä ja nauttia ihan pienistä asioista. Kuten hyt vaikka hyvästä ruuasta ;) Sen taannoisen Emo - keikan jälkeen olen tehnyt kotosalla sinapilla maustettua kurpitsapyrettä. Vähän sellaista, mitä meille tarjottiin aluksi leivän kanssa. Se sopii ihan erinomaisesti paitsi possun pariksi, myös tämmöisen vähän hedelmäisen ja aromikkaan kanan kanssa. Ja mikä parasta, ne syntyvät kerralla samassa uunissa.

Minä käytin parhaaseen pyreeseen jotain erikoiskurpitsaa, joka oli tullut ostettua jo joulun aikaan, mutta sellainen tavallinen talvikurpitsa käynee hyvin. Butternut - kurpitsasta ei tullut niin hyvää pyrettä (jotenkin liian makeaa) ainakaan hunajadijon - sinapilla. Ehkä tavallinen Dijon kävisi paremmin, tai sitten joku persoonallisempi viski- tai konjakkisinappi. Kannattaa maistella sitä pyrettä ja sinappia vähän yhdessä ennenkuin lisää sinappia koko määrään.

Kiireisen äidin perjantain pelastaa jääkaapissa herkkujen kanssa yön yli marinoitunut broileri. 

Jos siis jollakulla on kaapissa vielä kuivattuja aprikooseja ja tasoilla lojuu leivänkannikkoja, niin suosittelen käyttämään ne pois. Todistettavasti ohje sopii myös kiireisen yrittäjä-äidin perjantai-illalliselle - etenkin jos preppaa kanan edellisenä iltana jääkaappiin marinoitumaan ja lykkää kaiken uuniin töistä päästyään. Lapsetkin diggailivat kovasti - myös siitä kurpitsapyreestä vaikka siinä olikin vähän sinappia. Uunissa paahtunut kurpitsa kuitenkin tekee pyreestä paitsi syvän ja hyvän makuista myös hieman makeaa.


Aprikooseista ja valkoviinistä, voista ja yrteistä keittyy kanan kanssa mukava kastike kanalle - etenkin kun rikot lopuksi muutaman aprikoosin liemeen. ...Vaikkei pyreen lisäksi kastiketta oikeastaan tarvita. Kuivista leivänkannikoista kanan pintaan voi tehdä vähän murua, joka paahtuu pinnassa vähän rapsakaksi. Pyreen pinnalle voi laittaa vähän paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Kun selitin ideaani ruuasta Alkon tutulle myyjälle hän iski käteeni pullollisen hyvin persoonallista Sartori Marani Apassimento- viiniä. Kyllä sitä kelpasi tämän kanssa nauttia.

Ohjeen määtät ovat suurin piirtein ja sinnepäin. Voit soveltaa ideaa vapaasti. :)

Sinappista kurpitsapyrettä ja aprikoosibroileria(riittää ainakin neljälle)

1 broileri tai koipireisipaloja 1 per nenä
1 pieni pussi tai ison pussin loppu aprikooseja
vettä
n. lasillinen valkoviiniä
oliiviöljyä
2 oksaa rosmariinia
n. 3 valkosipulin kynttä
(1-2 rkl juoksevaa hunajaa)
voita

leivänmurua (voit maustaa sen rosmariinilla ja valkosipulilla kuten tässä (linkki) ohjeessa meikäläisen vakiokikka nykyään)


Pyreeseen
yksi pienehkö oranssi kurpitsa tai puolet/reilu lohko isompaa(butternut on vähän liian makeaa minusta)
hieman öljyä
n. 50-80g voita (lisää erissä kun soseutat, riippuu kurpitsan määrästä paljonko tarvitset että saat silkkistä pyrettä)
n. 2 -3 tl hunaja dijon - sinappia tai vähän vähemmän ihan perusdijon - sinappia

paahdettuja kurpitsansiemeniä

Laita kana marinoitumaan jääkaappiin mielellään useita tunteja etukäteen, esim. edellisenä iltana. Aloita marinadin teko keittämällä aprikooseja kohtuullisen vähässä vedessä (ja halutessa valkoviinissä) n. 20 min tai kunnes ne ovat vähän turvonneet ja imeneet suurimman osan nestettä itseensä.

Anna aprikoosien jäähtyä ja sekoita sitten joukkoon puolisen desiä oliiviöljyä, nyhdetyt rosmariinin neulaset ja rikki lyödyt valkosipulit. Mausta broilerisuolalla ja pippurilla ja laita se muovipussiin. Lisää hunaja jos käytät sitä. Kaada aprikoosi-yrttiseos perään, hiero seosta joka puolelle kanaa, purista ilma pois ja laita kana jääkaappiin maustumaan.

Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen ja halkaise kurpitsa. Pistele kuoreen vähän reikiä, sipaise öljyllä ja laita se uuniin paahtumaan leikkauspinta alaspäin.

Laita kana korkeareunaiseen vuokaan ja kaada marinointiliemi mukaan. Lisää vuokaan reilu lasillinen valkoviiniä. Lohko broilerin päälle vähän voita ja leikkaa pienet viillot koipireisien taipeisiin, jotta lämpö pääsee joka puolelle hyvin.

Laita kana uuniin n. 50 min tai kunnes se on kypsää. Voit valella broileria muutamaan kertaan vuuassa olevalla nesteellä. Lisää viiniä tarvittaessa. Paiston puolivälissä/lopuvaiheessa n. 20 min ennen valmistumista sivele broileria taas paistinesteellä ja ripottele kanan pintaan leivänmurua.

Kun kurpitsa on pehmeää ja sen pinta on saanut muutamia tummia läikkiä (n. 40 min?) ota klurpitsa pois uunista ja kaavi kurpitsan liha blenderin kippoon. Sosueta voin kanssa ja mausta sinapilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sinappia, suolaa ja pippuria.

Tarjoa kana kurpitsapyreen, paahdettujen kurpitsansiementen ja halutessa myös hyvän maalaisleivän kanssa.



6 kommenttia:

ulla kirjoitti...

Herkullisen näköistä! Olen itse vasta hiljattain alkanut ymmärtää hedelmien käyttöä ruoanlaitossa. :)

Nelle kirjoitti...

Ulla: Aprikoosi on mun suosikki; tarpeeksi happoa, tarpeeksi makeutta ja kiehtova maku. :) Kannattaa kokeilla yhdistää salaatteihinkin.

Andalusiana kirjoitti...

ooooh miten ihanan näköistä ja väristä! voin vain kuvitella kuinka tuon soseen samettisuus käärii koko kitalaen hellään hyväilyynsä...!

Anonyymi kirjoitti...

Ai, miten herkun näköistä! Olit v 2009 kokannut näemmä paholaisen possupataa, johon kertomasi mukaan olit ottanut vaikutteita Bella Vanilla-blogin anopin kasslerista. Koska tuohon blogiin ei enää pääse kurkistamaan,kysynkin, onko sulla se originaali Anopin kassler-resepti jossain raapustettuna? T. Nelliina

Nelle kirjoitti...

Nelliina: ei valitettavasti. Muistan vain, että siihen tuli hirveästi linnunsilmächiliä ja kaikkine mausteineen liha käärittiin folioon jossa se hautui uunissa myös ihan niin kauan, että se hajoaa. Mutta ei, tarkemmin en muista.

Nelle kirjoitti...

Andalusiana: ja joo, se sopii myös vaikka dipiksi hyvän leivän kanssa. :)