Ostereita mignonette tyyppisesti eli vaaleanpunaista, keväistä ja hieman aasialaista

Meillä oli pitkästä aikaa Ihan Erinomainen ruokaviikonloppu; oli ostereita, aasialaista munakoisoa, mustekalaa, vuosikertashampanjaa ja kaikenlaista savustimesta.  Pitkästä aikaa oli ihan inspiroitunut olo ja jaksoi pykertää kaikkea. Tosin esimerkiksi näiden osterien osalta täytyy tunnustaa että hämmästyin itsekin, etten ole tullut bloganneeksi tätä viime vuoden suosikkisoosiksi muodostunutta kastiketta ostereille.

Sairastellessa olen tavoilleni epätyypillisesti tujottanut paljon telkkaria - myös suomen Master Chefiä. Mietin siinä katsellessani, että olisin varmaan pudonnut pois osterihaasteen kohdalla. Tehtävänä nimittäin oli valmistaa kypsennetty osteriruoka. Kyllä, kuulitte oikein -  Kypsennetty (!). Osteri ja kypsennys eivät jotenkin meidän keittiössämme tunnu mahtuvan samaan lauseeseen, ellei osterin kypsentämiseksi sitten katsota hapolla valelua kuten tässä yksinkertaisessa, herkässä ja hyvässä kastikkeessa.

En voi sille mitään, mutta minusta osterit ovat ihan parhaita tuoreena. Niissä on niin herkkä ja raikas maku, että sen hukkaaminen kypsennykseen, pyöristäminen kermalla, hukuttaminen juustoon tai peittäminen vahvoilla jutuilla menee minusta kyllä melkein pyhäinhäväistyksen puolelle. Ainoa annos, joka siinä MC -jaksossa vaikutti edes etäisesti mielenkiintoiselta oli ostereista shampanjan kanssa väännetty alkukeitto.

Löysin mignonette -tyyppiset kastikkeet tuossa viime syksynä ja modasin niistä vähän herkemmän version, johon käytin shalottisipulin lisäksi miriniä ja riisiviinietikkaa. Pehmeät ja keveän makeat  riisiiviinietikan ja mirinin maut tukevat minusta tosi hyvin sitä osterin omaa keväisen herkkää raikkautta. Osteriin tulee perinteisen ranska-makusetin sijaan häivähdys aasiaa olematta kuitenkaan jyräävää tai liian alleviivaava. 

Kastiketta voinee varioida oman halunsa mukaan käyttämällä erilaisia etikoita ja sokerisiirappeja/makeita hedelmiä hienona silppuna. Silti meillä on menty tällä perusversiolla nyt kolmisen kertaa - se on niin herkkää ja kirsikankukan vaaleanpunaista. Itse asiassa ihan täydellinen keväisten treffien alkupala - tai miksei vaikka äitienpäivälounaalle... (Vink vink!) ;)

P.s. Vinkeistä puheenollen Alkon luottomyyjä muuten vinkkasi, että ostereita voisi joskus kokeilla Stout - oluen kanssa. Ihan kiva ajatus, mutta silloin tarvittaisiin varmaan pisara tai pari Worchestershire soosia. Näin tarjoiltuna kallistuisin kyllä kuohujuomahyllyn puoleen. Ja Alkon uutuushyllystä löytynyt Charles Heidsieck Millésimé Brut 2000 oli ihan erinomaista kallisteltavaa. Joko ostereilla tai kuten eilen - ilman ostereita mutta hyvien ystävien kanssa.


Ostereita mignonette (aasialaisittain taitettuna, kastike riittää isolle määrälle ostereita)

1 shalottisipuli 
50 ml riisiviinietikkaa
25 ml  miriniä
ripaus suolaa
4 rouhaisua valkopippuria

alkupalaksi 2-3 osteria per nenä

Silppua shalotti (tärkeää:) niin hienoksi kuutioksi kuin saat.

Sekoita kaikki aineet, maista että suolan, sokerin ja etikan tasapaino on hyvä. Nosta seos sitten jääkaappiin ja anna maustua mielellään muutama tunti. (jos shalotti ei ole kovin vahvaa, seoksen voi käyttää pikemminkin - etikka taittaa shalotin jyrkkyyttä ajan kanssa. Eilen annoin sen tekeytyä ehkä reilun puolisen tuntia)

Avaa osterit jääpalojen päälle ja laita kastike tarjolle pieneen kulhoon osterien viereen. Halukkaat voivat lisätä kastiketta makunsa mukaan.

Tarjoa heti.